Otteita eräästä keskustelusta koskien armolahjoja…

*

Pyhä apostoli Luukas kuvaa Pyhien Apostolien tekojen kirjassaan, jota Pääsiäisen juhlakaudella luetaan, mielenkiintoisia ja tärkeitä tapauksia ja teemoja kirkollisen elämän eri puolista. Joukossa on myös varoitukseksi annettuja traagisia tapauksia. Eräs niistä on okkultistisella asenteella tai laajemmin katsottuna käyttäjän ja itsensä pönkittäjän asenteella Evankeliumiin ja Kirkkoon suhtautuminen. Tällöin Kirkosta etsitään ja nostetaan välineitä, arvoja, oikeuksia, voimia tai ilmiöitä, joita halutaan käyttöön oman itsensä tai oman ryhmän nostamiseksi ja sisäisen tyhjyyden täyttämiseksi, viime kädesssä Jumalan ja iankaikkisen elämän korvikkeeksi. Silloin käy aina huonosti…

– Miksi pappeuden ostamista kutsutaan simoniaksi?

– Apostolien teoissa kerrotaan seuraava tapaus: ”Kaupungissa oli muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri.” Sitten apostoli Filippuksen julistettua Evankeliumia ja ihmisten käännyttyä ja otettua Kasteen ”Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi… Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: ”Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.” (Ap.t. 8)

Simon yrittää ostaa rahalla armolahjan tai peräti Pyhän Hengen. Syvempi ongelma on väärä asenne: Simon haluaa ”tulla joksikin”, saada itselleen voimia, valtaa ja yliluonnollisia kykyjä. Hänen asenteensa on edelleen noidan ja okkultistin asenne, vaikka hänet on kastettu. Apostoli Pietari yrittää ohjata häntä katumukseen: ”tee siis parannus ja käänny pahuudestasi ja rukoile Herraa”. Kun meillä ihmisillä kuten Simonilla on tyypillisesti sielu enemmän tai vähemmän ”täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä”, niin oikea suunta on etsiä katumusta eli parannusta, Kristusta ja todellista elämää. Mutta usein, kun ihminen on vailla elämää, vailla yhteyttä Jumalaan, hän yrittää korvata sen ”tulemalla joksikin” ihmisten silmissä ja omassa mielikuvamaailmassaan.

*

– Mikä sitten on terveen hengellisen elämän asenne ja mitä pitää etsiä?

– Ensin Johannes Kastaja ja sitten itse Kristus aloitti opettamisensa kutsulla katumukseen:

”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.” (Matt. 3:3)

”Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.” (Mark. 1:14, ks myös Matt. 4:17 )

Ainakin joissain kohdissa kehotus voisi olla suomennettu ”katukaa”. Tuo kehotus katumukseen on jatkuvassa muodossa, siis katukaa (ilman loppua). Sekä kieliopillisesti (kreikan verbimuoto) että teologisesti ja hengellisesti kysymys ei ole sellaisesta tekemisestä, joka alkaa ja loppuu, eli joka jotenkin ”hoidetaan pois”, vaan sellaisesta, joka alkaa mutta ei lopu, vaan syvenee.

Jos ihmisen hengellisen elämän ytimessä ei ole katumus, hän menee pieleen. ”Kun katumus lakkaa, synninteko alkaa”, sanoi isä Efraim.

Kun katumus loppuu, ihmisen elämän dynamiikka lopahtaa. Sitten elämä kääntyy jonnekin väärään suuntaan, ja ihminen etsii elämää korvikkeista. Näin syntyy himot. Jotkut aikamme pyhät ovat kuvanneet kuinka sen, mitä ihminen ei anna Kristukselle, sen käyttää paholainen, ja hyvään suuntaamaton elämä valuu himoihin.

*

– Mikä ero on rukouksella (tai sakramenteilla) ja magiikalla?
– Lyhyesti sanottuna Kristus; ihmisen kannalta aivan vastakkainen asenne.

Apostolien teoissa kerrotaan myös seuraava, hieman Simonin tapausta muistuttava kertomus:
”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa”. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?” Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa.” (Ap. t. 19: 13-19)

Tässäkin tulee esiin ”yliluonnollisten kykyjen käyttäminen” onnettomuuteen johtavana asenteena ja taas toisaalta terve asenne, jossa ne, ”jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.” He tekivät oikeaa katumusta, mielen muutosta, elämän asenteen korjaamista. Kirkon sakramenttien tai rukouksen kautta tapahtuneiden ihmeiden dynamiikka on täydellisen vastakohtainen taikuuden ja okkultismin ”salaisten voimien” asenteelle. Kirkon elämää määrittää Eukaristia: kiittämisen ja elämän antamisen dynamiikka. Ihminen antaa itsensä Jumalalle ja Jumala toimii, lahjottaa Elämän, eli viime kädessä itsensä, ja tämä jatkuva elämän saaminen lahjana tulee ihmisen elämäntavaksi.

*

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21-23)

”Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”; Matt. 6:23.

”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä”, sanoi Johannes Kastaja kuvaten oikean asenteen (Johanneksen Evankeliumin ehkä 3 luku). Mutta Kristus ei nollaa ihmistä, joka Kristuksen vuoksi nollaa itsensä.

Koonnut ja hieman yhteen hitsannut ja kahvin laatua koskevat kommentit sensuroinut
H. Alex Saulamo

———————————-

Kuvista:

Kristus Viinipuu, osa seinämaalausta, pyhän Basileioksen kappeli, Päivi Kristiina Loikala. Kirkon elämän tarkoitus on liittyä Kristukseen, tyhjentyä, jotta Kristus voi täyttää ihmisen.

Juudas ottaa Sakramentin, ikonin yksityiskohta. Juudaksella oli ottajan ja käyttäjän asenne. Hänellä oli oma agenda, ehkä jopa parempi maailma. Kun Jeesus ei sittenkään näyttänyt saavan mitään aikaan eikä toiminnassa ollut riittävää systemaattisuutta ja tuloksellisuutta, otti sisäinen jupina, kyynisyys ja ties mikä vallan lopulta kokonaan. Käyttäjä ei tule koskaan tuntemaan toista, vaan pysyy omassa kuoleman valtakunnassaan.

Viisaat tietäjät itämailta, Joulusta tutut hahmot, jotka tulevat kameleilla hämmästyttämään Herodesta. Muuttuvat maageista teologeiksi, lähtemällä matkaan, etsimällä Kristusta, saavat kokea suuria ja antavat parastaan Jumalalle.

———————————————————-