Kuka käyttää käyttäjää?

”Nykyään, kun joku tulee kaupittelemaan minulle vanhojen pakanauskontojen ”viisauksia” tai näen televisiossa luisen gurun polttamassa piippua ja kertovan länsimaalaisille matkailijoille elämän tarkoituksesta, lausun Herran rukouksen. Sillä nykyään tiedän, kuka käyttää käyttäjää.”

Ote on alla julkaistavasta eräältä lukijalta tulleesta mielenkiintoisesta ja omaan elämään ja kokemukseen pohjautuvasta kirjoituksesta. Teksti ei ole pitkä, ja sillä on monia ajankohtaisia yhtymäkohtia. Perustelluista syistä julkaisemme sen ilman varsinaisen tekstin kirjoittajan nimeä. Suosittelen. – H. Alex Saulamo

————————————————————–

Menneisyydessäni kokeilin sekä käytin useampaa erilaista psykoaktiivista substanssia. Nämä aineet eivät tulleet elämääni vain viihdetarkoituksella, vaan myös ihan reseptillä lääkäriltä, hoitamaan sairautta.

Psykoaktiivisia aineita on useanlaisia, luonnon kasveista kemikaaleihin. Vaikutukset ovat mm. stimuloivia, dissosioivia ja hallusinoivia. Psykedeeleistä sanotaan saavan henkisiä, tajuntaa laajentavia kokemuksia, suurempaa tietoisuutta sekä henkisesti ja fyysisesti parantavia vaikutuksia.
No, mikä on sitten totuus. Minä huomasin ostavani vanhan ideologian, ajatusmaailman ja uskonnon.

Kolikolla on kaksi puolta. Se, mikä vaikuttaa harmittomalta ”henkiseltä kokemukselta” tai ”aisteja avaavalta luonnon kanssa yhteenkuuluvuudelta”, saattaakin olla vaarallista leikkiä voimien kanssa, joita emme tunne emmekä varsinkaan hallitse. Silloin kuka käyttää käyttäjää?

Olin käyttänyt psykedeelejä useita vuosia päivittäin. Päädyin omaan kuplaani pääni sisään. Minulle myytiin henkisyyden aktivoija, jopa jonkinlainen oikoreitti. Unohdettiin kuitenkin kertoa, että avaisin mahdollisesti itseni myös negatiivisille asioille ja vaikutuksille. Puoskarin lääke olikin vain hetkellinen ”henkisyys”, jossa kuin tietokoneviruksessa jätettiin takaovi auki hakkereille.
Kun Kristus aukaisi silmäni (ilman, että olin käyttänyt mitään substansseja), ymmärsin psykedeelien olevan välikappale jollekin, joka käytti minua.

Suurempi laajentunut tietoisuus, jota minulle luvattiin, olikin hyvin pientä ja suppeaa tietoisuutta, toistuvia vanhoja mantroja uusissa hienoissa vaatteissa. Laajuus olikin rajoittunut kokijan pään sisään. ”Henkiset” kokemukset eivät lopulta antaneetkaan vastauksia, vaan loivat aina jatkuvaa labyrinttiä uusilla kysymyksillä. Rentoutuminen ja rauha olivatkin aistien yliaktivointia, sekä jatkuvaa ahdistusta.

Totuuden etsiminen ei aina ole helppoa tässä nihilistisessä ajassa. Löysin itseni pakenemasta todellisuutta päihteillä, kun minun olisi pitänyt ottaa ristini kannettavaksi. Yritin luoda omaa totuuttani tämän maailman yleisen hengen ja ”hengellisyyden” mukaisesti. Yksikään tämän langenneen maailman vahvimmistakaan psykedeeleistä ei pysty antamaan todellista henkisyyttä, sillä todellinen henkisyys siinä, missä olen sen Herran armosta kokenut, ei tule tämän maailman antimista.

Nykyään, kun joku tulee kaupittelemaan minulle vanhojen pakanauskontojen ”viisauksia” tai näen televisiossa luisen gurun polttamassa piippua ja kertovan länsimaalaisille matkailijoille elämän tarkoituksesta, lausun Herran rukouksen. Sillä nykyään tiedän, kuka käyttää käyttäjää.

——————————————————————————————————-

Kuva (punasilmäinen musta olio) on kirjoittajan piirtämä niiltä ajoilta, kun oli vielä sekaantunut aineisiin. Toinen kuva, valokuva, on toimituksen.

———————————————————

Tagged , , , ,