Kirja ”Enkelielämästä” on äskettäin ilmestynyt Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön julkaisemana. Kirja koostuu isä Paisioksen kirjeistä Surotin luostarin nunnille.

Surotin luostariin isä Paisios liittyy siten, että kun hänelle tehtiin iso leikkaus (jos muistan oikein poistettiin keuhko) niin hänelle luovuttivat verta eräät nuoret naiset. Isä Paisios koki sitten olevansa heille velkaa, ja kun heissä oli luostarielämään suuntautuneita, niin hän auttoi heitä perustamaan luostarin, joka sitten syntyi lopulta Thessalonikin esikaupunkialueelle, Surotin kylään.

Myöhemminkin isä Paisios tuki ja neuvoi nunnia käyden luostarissa aina aika ajoin. Siellä hän myös sairastui lopullisesti (syövän loppuvaihe), ja kun ei jaksanut palata Athokselle, tuli haudatuksi tuohon Surotin nunnaluostariin. Vaikka hänet on kanonisoitu virallisesti pyhien joukkoon, hänen luitaan ei nostettu, sillä hän kielsi sen etukäteen ennen kuolemaansa. Vastaavasti toinen aikamme suuri Pyhä, vanhus Porfyrios, antoi ohjeet jollekin hengelliselle lapselleen, joka hautasi hänet salaiseen paikkaan eikä (melkein) kukaan tiedä missä nuo pyhäinjäännökset ovat.

Julkaistun kirjan hyöty ja sisältö eivät toki rajoitu vain niihin, jotka elävät tai ovat suuntautuneet luostarielämään, sillä monessa suhteessa hengellinen elämä on yhtenevää luostarissa ja maailmassa. Lisäksi isä Paisioksen reipas ja rohkaiseva tyyli on loistava tuki aikamme ihmiselle. Isä Paisios on vapaa moralistisesta narinasta, ja samalla hän tuo ihmisen ulottuville Kirkon koko opetuksen sitä mitenkään vähentämättä tai halventamatta. Isä Paisios osasi laskeutua kunkin ihmisen tasolle ja potkaista häntä rakastavasti takamuksiin saaden hänet hyvällä mielellä liikkeelle. Hänelle itselleen oli erityisen ominaista kunniantuntoinen uhrivalmius ja selkärankainen miehekkyys yhdistyneenä rakkautta ylitulvivaan sydämeen, mikä on hyvin harvinainen yhdistelmä, varsinkin meidän lörpähtäneessä kulttuurissa.

Alla muutama ote kirjasta…

H. Alex Saulamo

*

Älkööt joutuko epätoivoon maailmassa elävät, joita monet himot hallitsevat ja joita heidän kuriton luontonsa vetää väkevästi alamäkeen, vaan pankoot toivonsa Jumalan kaikkivoimaisuuteen ja kääntäkööt rajusti lujan koneistonsa ratin Jumalaa kohti johtavalle tielle, ylämäkeen. Hyvin nopeasti he silloin menevät ohitse muista hitaasti liikkuvista koneista, jotka monien vuosien ajan ovat kulkeneet heidän edellään Jumalan tiellä verkkaiseen tahtiin.

Suurimmat kiusaukset ovat yleensä hetkellisiä ja, jos me silloin vältämme ne, demonien joukko menee ohitse ja poistuu, ja me pelastumme vihollisten käsistä.
Varomattomat lapset, jotka vetelehtivät kaduilla, joutuvat tavallisesti mukaan onnettomuuksiin, niin kuin linnut, jotka tuijottavat käärmeitä silmiin, lumoutuvat ja putoavat käärmeen suuhun ja tulevat syödyiksi.

”Pikkulintuja” suojaa hellästi rakastava emo, jolla on siveyden siivet, ja se lämmittää niitä hartaudella ja Jumalan pelolla. Jos emo kuitenkin on ”kynitty”, sen poikaset paleltuvat.
Ensimmäiset hengelliset vilustumiset lapset saavat vanhempiensa aistien avoimista ikkunoista. Enimmäkseen niitä kylmettää äiti, kun ei ole pukeutunut siveästi ja pyrkii vielä ”kynimään” myös lapsensa.

Vanhempien epärehellinen käytös, kuinka hyvältä näyttääkään, ei vakuuta lapsia sisäisesti eivätkä he sen vuoksi myöskään tottele, eivät edes ankaran kurin alaisina. Jos he näyttävät hieman rauhoittuvan, he tekevät niin, koska eivät toistaiseksi voi muutakaan. Kun he kuitenkin vähän kasvavat eivätkä ole enää paljon vanhempiensa tarpeessa, silloin he potkivat pahasti ja kaatavat vanhempiensa päälle kaiken sisäänsä kertyneen kaunan.

Vanhempien pyhä elämä puhuu lapsille sisäisesti, niin että he tottelevat luontaisesti ja kasvavat hartauden ilmapiirissä ja vailla sielullisia traumoja (nauttien kaksinkertaisesta terveydestä). Ja lapset iloitsevat vanhemmistaan ja vanhemmat lapsistaan sekä tässä että toisessa, iankaikkisessa elämässä, jossa he jälleen riemuitsevat yhdessä.

*

Tyhjentäkäämme siis keljamme rikkauksista ja sielumme himoista, jotta elämällämme ja elämäntehtävällämme munkkeina on merkitys, sillä missä vallitsee aineellinen rikkaus, sieltä löytyy hengellinen köyhyys.
Rikkaus tuo tullessaan myös täyden tuhon sieluun, kun sitä ei jaeta köyhille sieluparoille oman sielumme ja kuolleiden sukulaistemme sielujen puolesta.

Rikkaus kuristaa sielua kyltymättömyyden ahdistuksella. Kun näemme ihmisen, jolla on kova ahdistus, huoli ja murhe, vaikka hänellä on kaikkea (eikä häneltä puutu mitään), meidän tulee tietää, että häneltä puuttuu Jumala.

Maailman suurimpia ja parhaita ökyrikkaita ovat ne, joilla ei ole aineellista rikkautta ja jotka ovat rutiköyhiä, koska ovat rutiköyhiä myös himoista. Heillä ei ole mitään tarpeetonta sisimmässään eikä mitään tarpeetonta aineellista omaisuutta ulkopuolellaankaan, vaan heillä on ainoastaan Jumala. He riemuitsevat jatkuvasti ollessaan osallisia paratiisillisesta elämästä jo tässä ajassa, sillä missä on Jumala, siellä on Paratiisi.

Missä ei ole mitään inhimillistä lohdutusta, siellä hallitsee Jumala. Silloin riemu tulvii jo yli äyräiden, sillä se on ylenpalttinen eikä mahdu enää sydämeen.

Pyhä Paisios Athosvuorelainen,
Enkelielämästä, kirjeitä Surotin luostarin nunnille.

Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö, Panagia, Lammi, 2023.

———————————————————————————

Tilaukset (henkilöasiakkaat): filokalia[merkki]elisanet.fi / 0404171595

Kirjakauppojen yms. tilaukset ja kyselyt: info[merkki]athossaatio.fi / 0504412036

———————————————————————

Lisää otteita kirjasta voit lukea aiemmasta kirjan julkaisua koskevasta tekstistä:

https://www.kosmas.fi/enkelielamasta/

——————————————————–