Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö on julkaissut Akatistoksen pyhälle isällemme Porfyrios Kausokalivialaiselle (Panagian julkaisuja 1) sekä Akatistoksen pyhälle isällemme Paisios Athosvuorelaiselle (Panagian julkaisuja 2).

Akatistos on vanha kirkkorunouden laji, jonka esikuvana ja kruununa on akatistoshymni Jumalansynnyttäjälle. Sille on omistettu oma lauantaikin Suuren paaston loppupuolella, ja se kirjoitettiin 500-luvulla tai aiemmin. Esimerkiksi useissa Athosvuoren luostareissa akatistos Jumalansynnyttäjälle tavataan lukea melkein joka päivä pienessä ehtoonjälkeisessä palveluksessa.

Sittemmin akatistoksia on kirjoitettu lukemattomille pyhille. Nimitys akatistos (ei-istuen) viittaa tapaan lukea tai laulaa sekä kuunnella akatistokset erityisellä hartaudella seisten. Usein akatistokset liitetään pieneen ehtoonjälkeiseen palvelukseen, mutta mikään ei estä lukemasta niitä sinältään tai oman harkinnan mukaan omiin aamu- tai iltarukouksiin liittyen.

* * *

Pyhittäjä Porfyrios Kausokalivialainen (1906-1991, muistopäivä 2.12.) aloitti kilvoituselämänsä Athoksen Kausokalivian skiitalla hyvin nuorena. Pääosan elämästään hän palveli sairaalan kirkon pappina Ateenassa ja toimi samalla rippi-isänä. Hänet tunnettiin ja tunnetaan etenkin voimakkaasta selvänäköisyyden armolahjastaan. Jo nuorena hän sairastui vakavasti, mikä pakotti hänet pois Athosvuorelta, ja myöhemminkin hän sai kantaa useita vakavia sairauksia. Hän perusti myös luostarin Ateenan lähistölle.

Pyhien joukkoon vanhus Porfyrios luettiin 2013, mutta hänen pyhäinjäännöksistään ei ole tietoa, sillä hänen oman määräyksensä mukaisesti hänet haudattiin hiljaisuudessa tuntemattomaan paikkaan.

* * *

Pyhittäjä Paisios (s. 1924) on tullut koko Ortodoksisen maailman tietoisuuteen yhä kasvavassa määrin kuolemansa (1994) jälkeen. Jo eläessään hänen keljansa oli jatkuvan ihmisvirran päämääränä Athosvuorella. Elämässään hän koki Kreikan ankaran miehityksen lapsena ja sisällisodan sotilaana. Munkkina hän kilvoitteli Athoksen lisäksi Stomion luostarissa Jumalanäidille antamansa lupauksen mukaisesti sekä erakkona Siinailla, mikä oli hänen hengellinen korkeakoulunsa hänen käydessä autiomaan yksinäisyydessä kiusaajaa vastaan.

Viimeinen kilvoituspaikka isä Paisioksella oli Panagoudan kelja melko lähellä Athoksen hallintokeskus Kariesta. Kuitenkin isä Paisios kuoli Surotin nunnaluostarissa, jonka perustamista hän oli vahvasti tukenut ja jonka nunnia hän oli hengellisesti ohjannut. Surotiin hänet myös haudattiin.

Isä Paisioksesta kertova laaja Surotin nunnaluostarin julkaisema kirja on suomennettavana, ja Athos-Säätiö on julkaisemassa sitä vuoden 2019 puolella. Akatistoksia voi tilata Athos-Säätiöltä: info(miukumauku)athossaatio.fi.

Linkki: Aiheesta Athos-Säätiön sivuilla.

Linkki: Kirjoituksia pyhästä Porfyrioksesta sekä pyhästä Paisioksesta löydät tämän linkin takaa vierittämällä sivua sitten hieman alaspäin.

H. Alex Saulamo

————————————-