– Sanokaahan, isä Tihon, kuinka saavutetaan hengen rauha? Kuinka paetaan hyödyttömiä säälittelyjä ja kuviteltuja toiveita?
– Aivan kuten jo sanoin. Eläkää tässä hetkessä. ”Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” Ennen kaikkea riippukaa kiinni rukouksessa. Silloin teille avutuu uusi ja ihmeellinen maailma.
Teoksessa Hengen korkeuksissa,
Sergei Bolshakoff, suom. Valamon luostari
*
Sillä, joka harjoittaa Jeesus- rukousta kuten vaeltaja, on sielussa ainainen kevät. Ei tarvitse antaa kiinnittää itseään mihinkään. Ei ole tarpeen elää menneessä eikä tulevassa. Voi elää tätä hetkeä, tätä päivää ja kiittää kaikesta Jumalaa. Kaikki on ohimenevää.
Isä Tihon – teoksessa Hengen korkeuksissa.
Sergei Bolshakoff, suomeksi julkaissut Valamon luostari.
*
Kun esimerkiksi tulet luokseni ja sanot ”Vanhus, millaista ohjelmaa minun pitäisi seurata; kuinka paljon minun tulisi rukoilla?” ja samaan aikaan olet vihainen, koska he unohtivat kattaa sinulle paikan ruokasalissa, tai antoivat sinulle vähemmän ruokaa, tai jouduit olemaan kokonaan ilman ruokaa, tai joku oli töykeä sinulle, tai koska jokin asia ei tapahtunut sinun tahtosi mukaan, tai koska jokin mitä odotit tapahtuvaksi ei tapahtunutkaan, tai koska ruumiisi ei saanut levättyä, tai koska vatsaasi koskee tai pääsi on kipeä, tai koska jotain on sattunut kotona, niin mitä minun pitäisi sanoa sinulle rukouksesta? Ei se sinua kiinnosta. Sinä ajattelet jotain muuta. Se on kuin pohjoinen ja etelä, itä ja länsi, taivas ja maa, joilla ei ole mitään yhteistä.
Arkkimandriitta Emilianos Simonopetralainen,
The Church at Prayer. The Mystical Liturgy of the Heart.
*
Sen perusteella, kuinka läntiset rukoilevat, he eivät pysty ymmärtämään ortodoksisten munkkien monituntisia rukouksia. He väsyvät jo puolituntisen rukouksen jälkeen, koska rukoilevat päässään, älyllisesti. Ortodoksit rukoilevat mielessään (sydämessään).
Nafpaktoksen metropoliitta Hierotheos Vlahos,
”Tunnen ihmisen Kristuksessa. Vanhus Sofronin, hesykastin ja teologin, elämä ja opetus.” (kreik.)
*
Jumala kuulee aina jokaisen rukouksen, joka syntyy nöyryydestä ja sydämen kivusta.
Vanhus Paisios Athosvuorelainen, Martyries Proskyniton
*
Ennen kuin käymme nukkumaan ja kun heräämme unesta, tarttukaamme välittömästi rukoukseen.
Vanhus Paisios Athosvuorelainen, Martyries Proskyniton
*
Ihmisen mieli on nopein asia maailmassa. Ettei se menisi sinne, minne ei pidä, sanokaamme rukousta jatkuvasti.
Igumeni Eudokimos Ksenofontoslainen,
Pappismunkki Euthymios, ”Pyhävuorelaisesta askeettisesta ja hesykastisesta perinteestä” (kreik.)
*
Jos haluamme omistautua Jeesuksen rukoukselle, meidän täytyy myös tunnustaa, että meillä on ongelma. Olemme vangittuja huoliemme ja askareidemme rajoihin. Meillä on aina kiire. Väsymme. Petymme. Elämme stressissä. Meitä vaivaavat häiritsevät ajatukset, himot ja sisäiset kuohunnat. Nukkuaksemme meidän täytyy olla nääntymispisteessä. Ollaksemme onnellisia meidän täytyy kuunnella musiikkia tai löytää jotain muuta huvitusta. Tämä tällainen ei ole elämää ensinkään! Se kuluttaa meidät loppuun eikä anna meidän rukoilla niin paljon ja sillä tavalla kuin haluamme.
Arkkimandriitta Emilianos Simonopetralainen
*
”Yhden kerran,” kertoi Vanhus, ”kun minä pyysin Jumalaa näyttämään minulle, kuinka minun tulisi rukoilla, näin tuntemani lapsen näyssä. Hän oli polvistunut ja sanoi tunnustuksensa Jumalalle kyynelehtien. Ja sitten hän kohotti kätensä ja anoi Häntä. Tämän näkeminen oli minulle liikaa ja sanoin, ”Minun Jumalani, anna minulle anteeksi, en vieläkään ole oppinut rukoilemaan.”
Joten rukouksen on hyvä alkaa yleisluonteisella elämämme tunnustamisella ja sitten [voimme] tehdä pyyntömme, jossa tulisi olla doksologiaa ja kiittämistä myös.”
Hieromonk Isaac,
Elder Paisios of Mount Athos, s.266
*
”Pyytäkää, niin teille annetaan”, sanoo Raamattu. Jos emme pyydä Jumalalta apua, lyömme päämme seinään. Mutta jos pyydämme Jumalalta apua, Kristus sitoo meidät narunpätkällä armoonsa ja pitää meistä kiinni.
Pyhän Vuoren vanhus Paisioksen opetuksia
——————————————————————-
