Seuraavassa julkaisemme yhden Athosvuoren viime aikojen suuren romanialaisen hengellisen isän, Kolitsoun skiitan isä Dionysioksen muistoja elämästä Athosvuorella sekä ohjeita luostarielämään ja hengelliseen elämään. Sanottakoon varmuuden vuoksi, että tarkat ohjeet ja lukumäärät rukoussääntöä ja rukousnauhan käyttöä ja sen sellaista koskien eivät ole yleisohjeita kaikille ortodoksi-kristityille. Alla oleva kokonaisuus antaa kuitenkin sekä hyvän yleiskuvan yhdenlaisesta kilvoittelusta, innostusta kaikille sekä myös konkreettisiakin ohjeita ja vihjeitä. Se on yksi hieno esimerkki siitä, miten elävät ne, jotka rakastavat Kristusta ja joille Evankeliumi on Elämä ja jotka se siksi myös elävöittää. Has
———————————————————–
Isä Dionysios, romanialainen rippi-isä Kolitsoun skiitalta, kertoi: ”Kun saimme haltuumme pyhän Georgioksen majan Kolitsoussa, se oli raunioina. Haimme puutavaraa Filotheoksen luostarista veneellä soutaen. Teimme päivässä kaksi tai kolme matkaa. Meillä oli myös erityiset pienet satulat selkäämme kantaaksemme kiviä. Jumalanpalvelusta emme silti jättäneet pois yhtenäkään päivänä. Teimme 150 maahankumarrusta ja 12 sadan solmun rukousnauhallista Jeesuksen rukousta puolikumarrusten kanssa. Siihen aikaan, jos sanoit Rippi-isälle, että et ollut tehnyt rukoussääntöä, ei hän antanut osallistua Ehtoolliseen.”
”Väsyimme paljon, mutta meillä oli sisällämme ilo, suuri ilo. Puute ja vaivannäkö olivat se, minkä kautta meihin virtasi ilo. Siihen aikaan meillä oli vain vähän tavaroita. Nykyään on paljon helppouksia, mutta ei iloa. Meistä munkeista on tullut kuin entisajan hurskaat maallikot, ja maallikot ovat enää nimellisesti kristittyjä.”
”Joskus menimme jalkaisin Kolitsoun skiitalta pyhän Athanasios Athoslaisen juhlaan Suureen lavraan. Lähdimme töiden jälkeen. Kun kävelimme yöllä Jumalanäidin puutarhassa, iloitsimme suuresti. Aamun sarastaessa saavuimme pyhälle Lähteelle ja ehdimme luostariin Liturgiaan.”
”Nämä kaikki (talot, puutarhat, käsityöt) ovat tätä elämää varten, mutta emme ilman niitäkään tule toimeen.”
”Paras rukous syntyy yöllä unen jälkeen, sillä silloin mieli on levännyt ja pystyy keskittymään.”
”Kun rukoussääntö tehdään ennen kirkkoa (ennen yöllistä jumalanpalvelusta), se on kultaa. Palveluksen jälkeen se on hopeaa, ja päivällä tehtynä kuparia.”
”Munkin kaksi siipeä ovat henkilökohtainen rukoussääntö ja kirkossa toimitettava jumalanpalvelus. Molempien tulee olla vailla laiminlyöntejä.”
”Joka ilta tutki ajatuksesi, mitä teit päivällä; ja vähintään joka toinen viikko tunnusta synnit rippi-isän edessä.”
”Kuninkaallinen tie unen suhteen on neljä tuntia yöllä ja kaksi tuntia päivällä. Päivällä ei ole välttämätöntä nukkua, kunhan käyt pitkäksesi, voimien mukaan.”
”Jos sinulla on jokin määräys tai ohje velvollisuutena (rukoussäännön tavoin) etkä voi sitä jostain syystä täyttää jonakin päivänä, sinun tulee tehdä se seuraavana päivänä.”
”Se, mikä eniten vahingoittaa nuorukaisia – vielä enemmän kuin paljo ruoka – on paljo uni.”
”Munkin tulee olla kirkossa koko jumalanpalveluksen ajan. Hänen ei tule olla poissa koskaan, eikä myöhästyä, eikä myöskään lähteä pois ennen aikojaan, ennen loppusiunausta.”
”Kun teet rukoussääntöä, älä ota vastaan tuomitsevia ajatuksia veljiä vastaan, että he ovat huolimattomia, vaan syytä itseäsi, että sinä olet syntisin ja että teet mitä teet, koska se on velvollisuutesi, kun taas toisilla veljillä on hyveitä, joita sinä et näe.”
”Kun teet pieniä maahankumarruksia, käden pitää koskettaa maata. Jos et siihen pysy, ainakin polvia. Jos väsyt rukoussääntöä tehdessäsi, voit pitää tauon, rukoillen kuitenkin sen aikana mielessäsi. Jos et voi jostain syystä tehdä maahankumarruksia, tee kaksinkertainen määrä pieniä maahankumarruksia.”
”Olemme velvollisia rukoilemaan hyväntekijöidemme puolesta. Meidän ei pidä jäädä velkaa hyväntekijöille, vaan maksaa takaisin rukouksella. Eräs munkki, joka ei rukoillut hyväntekijöidensä puolesta, kuoli aikanaan ja saapui tulliporteille. Sen, mitä hän oli voittanut hyvillä teoillaan, sen suojelusenkeli jakoi hänen hyväntekijöilleen maksuksi veloista, ja niin hän ei selvinnyt eteenpäin tulliporteilta. Silloin hänen enkelinsä käski hänen palata ruumiseensa. Elämänsä loppuun asti hän itki ja jakoi omastaan laupeudentöihin.”
”Ilman rukoussääntömme tekemistä emme voi olla munkkeja. Kun tulin vuonna 1924 Pyhälle Vuorelle, Karakalloksen luostarissa oli eräällä seinällä seuraava kertomus: ’Kaksi hyvää pappismunkkia Jerusalemissa auttoivat monia ihmisiä, mutta he jättivät usein rukoussääntönsä tekemättä. Kun heidän jäännöksensä sitten aikanaan nostettiin maasta, ne löytyivät maatumattomina. Silloin Patriarkka antoi määräyksen kaikille luostari-ihmisille toimittaa vigilia heidän puolestaan. Eräälle erakolle ilmestyi enkeli, joka sanoi, että nuo kaksi ovat hyviä, mutta eivät maatuneet, koska jättivät rukoussääntönsä tekemättä. Enkeli antoi sitten ohjeen, että alueen luostari-ihmisten tulee tehdä noiden kahden pappismunkin rukoussääntö vuoden ajan. Kun sitten jäännökset uudelleen nostettiin, ne olivat maatuneet.’”
”Vanhaan aikaan Athosvuorella, tullakseen munkiksi, ihmisen täytyi oppia Jumalanäidin akatistos ulkoa.”
”Jos pyrkimyksessä mielen rukoukseen ilmenee sydämessä ruumiillista kipua – eikä hengellistä – niin kuten isät sanovat, kyseessä voi olla vilustuminen tai hermosto. Älä kuitenkaan jätä rukousta, vaan voitele sydämesi Ristin muotoisesti öljyllä luostarin Pyhän lampukasta.”
”Kun rukoussääntöä tehdessäsi ilmenee mielenliikutus ja hyvä hengellinen tila, vaikka saat rukousnauhasi (sääntösi) tehdyksi, älä lakkaa rukoilemasta, kunnes tuo tila itsestään väistyy.”
”Älä sano rukousta (tarkoittaa tässä erityisesti Jeesuksen rukousta) henkisesti pakonomaisella asenteella, vaan olkoon mielesi keskittynyt rukoukseen. Katumuksen tunnetta ja harrasta liikutusta odota Herralta.”
”Kun olet jossain vieraana niin, että samassa huoneessa on muitakin etkä pysty tekemään rukoussääntöäsi, sinun tulee tehdä se toisena päivänä. Hyvä on, jos teet joitakin rukousääntöjä etukäteen valmiiksi, jotta sitten kun et syystä tai toisesta pysty sitä tekemään, sinulla on se etukäteen varastossa valmiina.”
”Vanhat isät sanoivat: ’Kun menet jonnekin ja sinulle osoitetaan vieraanvaraisuutta, niin sitten kun lähdet, jo matkan aikana, sano yksi rukousnauhallinen rukousta heidän puolestaan, sillä he näkivät vaivaa sinun vuoksesi. Jos et rukoile, jäät velkaa. Aina kiitä niitä, jotka sinulle vieraanvaraisuutta osoittavat ja rukoile heidän puolestaan.’ ”
”Emme tulleet tänne tekemään hyviä tekoja, vaan tekemään kuuliaisuutta.”
”Kaikkein ensimmäiseksi koeta hankkia omaksesi nöyrämielisyys. Jos joku sanoo sinulle jonkin huomautuksen, sinä sano: ’Ai sekö vain? Olen paljon huonompi. Olen myös sellainen ja sellainen.’ Kun saavutat nöyrämielisyyden, silloin saat solvauksista iloa. Kun sinulla on nöyryys, silloin Jumala antaa armonsa. Sydämeen tulee taivaallinen ilo. Silloin Herra auttaa kaikessa.”
”Jos sinulle käy yöllinen siemenvuoto unen aikana sunnuntaina, viidenkymmenen maahankumarruksen sijasta tee sata pientä kumarrusta. Ei ole synti tehdä maahankumarruksia sunnuntaina, mutta Isät ovat ohjeistaneet olemaan niitä tekemättä Jumalan kunniaksi. Mutta jos joskus sinut valtaa katumuksen tunne ja sielusi haluaa polvistua, voit niin tehdä eikä se ole synti.”
”Kun ruokapöydässä on monia ruokalajeja, on parempi maistaa vähän kaikkea mutta ei syödä itseään aivan täyteen. Jos et syö joitain ruokalajeja, ylpistyt, vaikka et sitä itse huomaakaan.”
”Painaakseni mieleeni sen, mitä olen lukenut jostakin kirjasta, koetan muistaa sen silloin kun käyn pitkäkseni ryhtyessäni nukkumaan.”
”Välttääksesi mielen harhailun silloin, kun sinulla on monia asioita tehtävänä, laadi etukäteen ohjelma: nyt teen yhden tunnin tuota, sitten kaksi tuntia tuota toista, ja niin edelleen.”
”Parempi on levätä sekä yöllä että päivällä. Vaikka nukkuisit viisi tuntia päivällä, ruumis haluaa lisää lepoa. Siksi nuku yöllä kolme ja puoli tai neljä tuntia, ja päivän aikana jossain vaiheessa anna ruumiisi levätä tunti tai kolme varttia.”
”Kun rukoilemme toisten puolesta, osoitamme rakkautta. Ja ’Jumala on rakkaus.’ Jos Hän näkee, että minä rukoilen sinun ja sinä minun puolesta, Hän sanoo: ’Autanpa noita molempia.’ Ja kun rukoilet edesmenneiden puolesta, autat suuresti heidän sielujaan. Ja jos joku heistä oli arvollinen taivasten Valtakuntaan, silloin rakkautesi häntä kohtaan palaa itsesi päälle.”
”Kärsivällisyys voittaa aina. Mikään hyvä ei tapahdu nopeasti. Siksipä aina kärsivällisyyttä. Kun sinulla on kärsivällisyys, takuulla voitat.”
”Kirkossa Isät säätivät niin, että istumme Psalttarin aikana.”
”Kun sinulla ei ole paljoa työtä kuuliaisuustehtävässäsi, mene keljaasi ja tee yksi rukoussääntö, jotta sinulla on se valmiina, kun sitten jokin päivä et pysty sitä tekemään.”
”Vanhuksen tulee tietää sinusta kaikki, ja sinun tulee tehdä kaikki hänen siunauksellaan. Ole kuuliainen kaikille. Nuorempiin munkkeihin suhtaudu niin kuin he olisivat sinua viisitoista vuotta vanhempia. Jos sinulle sanotaan, että täytyy tehdä jokin työ pyhän Liturgian aikana, älä sano vastaan. Mene vain ja sano rukousta (munkin tulee sanoa sitä aina) ja tiedä, että Jumalan enkeli kirjoittaa sinut ensimmäisenä Liturgiassa olleiden joukkoon. Tällä tavoin turvaat sekä sisäisen rauhasi että toisten rauhan. Täytyy välttää skandaaleita.”
”Eniten meille esteeksi tulee kaksi asiaa: ”minä” ja ”miksi”. Kun meillä on nämä, silloin rukouksemme on hedelmätön ja rauhaa meillä ei ole. Tee mitä sinulle sanotaan. Se, joka käskee, kantaa myös vastuun, kun taas sinä saavutat rauhan ja taivaallisia seppeleitä, jos sinua moititaan epäoikeudenmukaisesti.”
”Jos sinua vastaan taistelee tuomitsemisen ajatukset jonkun veljen suhteen, rukoile hänen puolestaan, tee joitain maahankumarruksia hänen puolestaan ja pyydä, että Jumala antaisi hänelle pitkän iän ja terveyttä.”
”Jos sinulla on tarve syödä yhteisen ruokailun lisäksi itseksesi, sano aina jollekulle veljelle: ’Siunatkaa.’ Kun tuo toinen vastaa ’Herra siunaa’, silloin ruoka ei ole sinulle vahingoksi. Jos et tee tätä, silloin käy sisään paholainen vatsanpalvonnan oikeutuksella. Siitä seuraa myös pahat ajatukset veljiä kohtaan.”
”Olet aina velkaa sen, että rukoilet luostarisi veljien puolesta; joka päivä yksi rukousnauha.”
”Älä lähde pois omasta luostaristasi. Vuosien päästä tulet sanomaan: ’Hyvä kun en lähtenyt, vaan pysyin katumuspaikassani.’ ”
”Kun tuomiset toisia, tiedä että saat päällesi kaksinkertaisen lihallisen kiusauksen. Muutenkin meillä on taistelu lihallista kiusausta vastaan, mutta tuomitsemisen perusteella se tulee kaksinkertaisena. Meille ei ole minkäänlaista hyötyä tuomitsemisesta.”
”Tilkka väkevää ei ole kielletty. Suuren ruumiillisen vaivannäön tai pitkän matkustamisen jälkeen voit ottaa tilkkasen, ja silloin se auttaa ruumista.”
”Kun istut jumalanpalveluksen aikana ja huomaat, että alat torkkumaan, nouse. Ei ole synti istua – siksihän isät laittoivat kirkkotuolit kirkkoon – mutta on synti nukkua kirkossa. Sen vuoksi istu, nouse, mutta pysy hereillä ja kuuntele mitä luetaan ikään kuin lukisit itse.”
”Jos mielesi on väsynyt, voit keljassasi korvata sen, mitä muuten luet, rukousnauhalla. Jumalanäidin paraklesis (anomuskanoni) kolmesataa solmua, Akatistos kolmesataa, Psalmikatisma kolmesataa, kanoni suojelusenkelille kolmesataa, kanoni luostarin Pyhälle kolmesataa. Jos haluat osallistua Ehtoolliseen eikä sinulla ole mukana Ehtoolliseen valmistautumisen rukouksia, lausu kymmenen sadan solmun rukousnauhallista. Mutta on parempi lukea rukoukset.”
”Kun heräät unesta, kaikkein ensimmäiseksi tee kolme maahankumarrusta Herralle. Sitten voit peseytyä ja niin edelleen.”
”Pidä huolta, että menet jumalanpalvelukseen ennen kuin se alkaa, sillä Herran enkeli kirjaa ylös, kuka on kirkossa alusta asti. Jos myöhästymme, kärsimme vahinkoa.”
”Jumalanpalveluksen aikana milloin kuuntele luentaa, milloin sano Jeesuksen rukousta. Tärkeämpi on jumalanpalvelus. Mutta kun mieli väsyy kuuntelemaan, silloin sano rukousta. Kun tarkkaamme kirkkoveisuja, silloin uni ei saa meitä valtaansa.”
”Älä jätä taistelua. Jotain täytyy sinun tehdä, täytyy kilvoitella. Kaikki me tulimme Pyhälle Vuorelle jotain tehdäksemme. Mitä enemmän vaivaa näemme, sitä enemmän palkkaa saamme.”
”Jos synnintunnustuksen jälkeen ennen Ehtoolliseen osallistumista sinulle tapahtuu jotain eikä se ole vakavaa, tee ristinmerkki ja sano: ’Jumalani, anna minulle anteeksi’ ja osallistu Ehtoolliseen.”
”Älä koskaan arvostele Luostariasi vieraiden läsnäollessa, äläkä varsinkaan maallikoiden läsnäollessa.”
”Ennen Ehtoollista, edellisenä päivänä, älä syö oliiveja. Vanhaan aikaan me söimme vain kerran, illalla, vähän leipää ja teetä. Jos sinulla on haavoja, jotka vuotavat verta, älä osallistu Ehtoolliseen, tai sido haavat niin, etteivät ne vuoda ainakaan vuorokauteen.”
”Jos rukoilet rukousnauhalla enemmän kuin sinulla on velvollisuus, älä mittaa ylimäärää.”
”Kun sinut vihitään munkiksi, kahdeksan päivän ajan kulje kaikkialla mantia päälläsi. Älä ota sitä pois ollenkaan. Ja jos voit, noina päivinä älä nuku sängyssä vaan jakkaralla.”
”Sitten kun en enää pysty menemään jumalanpalvelukseen, siitä tiedätte, että kuolemani on lähellä.” (Kuten myös tapahtui.)
———————————————————–
Kirjasta ΑΠΟ ΤΗΝ ΑΣΚΗΤΙΚΗ ΚΑΙ ΗΣΥΧΑΣΤΙΚΗ ΑΓΙΟΡΕΙΤΙΚΗ ΠΑΡΑΔΟΣΗ, ΑΓΙΟΝ ΟΡΟΣ 2011. (”Athosvuoren askeettisesta ja hesykastisesta perinteestä.”)
Ιερόν Ησυχαστήριον Άγιος Ιωάννης ο Προδρομος, Μεταμόρφωση Χαλκιδικής. (Julkaisija on siis pyhän Johannes Edelläkävijän Erakkola Halkidikin Metamorfosin kylässä. Kirjoittajaa ei ole kerrottu, mutta yleisesti kirjan kirjoittajaksi tiedetään pappismunkki Evthymios, pyhittäjä Paisioksen oppilas, Ylösnousemuksen majalta.)
Käännös H. A. Saulamo
Kuvissa Athoslaisia polkuja, kuvat H. A. Saulamo
—————————————
