Muuan nuorukainen kysyi paholaiselta: ”Miten sinä onnistuit lähettämään niin monet sielut kadotukseen?”

Paholainen vastasi: ”Pelon avulla.”

Nuorukainen: ”Bravo! Entä, mitä he pelkäsivät? Sotiako? Nälänhätää?”

Paholainen: ”Ei, vaan… sairautta!”

Nuorukainen: ”Eivätkö he muka sairastuneet? Eivätkö he kuolleet? Eikö heillä ollut parannuskeinoja?”

Paholainen: ”Kyllä sairastuivat. Kyllä kuolivat. Oli parannuskeinoja.”

Nuorukainen: ”En käsitä.”

Paholainen: ”He uskoivat virheellisesti, että ainoa asia, josta heidän on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä, on ELÄMÄ! He lakkasivat halaamasta toisiaan. He lakkasivat tervehtimästä toisiaan. He luopuivat kaikista inhimillisitä kontakteista. He panivat syrjään kaiken, mikä oli inhimillistä! He jäivät rahattomiksi. He menettivät työnsä. He valitsivat kuitenkin elämän kadottamisen pelon, vaikka heillä ei ollut edes leipää syödä. He uskoivat, mitä kuulivat. He lukivat sanomalehtiä ja uskoivat sokeasti, mitä lukivat. He luopuivat vapaudesta. He eivät enää lähteneet ulos kodistaan. He eivät menneet minnekään. He eivät milloinkaan enää vierailleet ystäviensä ja sukulaistensa luona. Koko maailma muuttui yhdeksi valtavaksi vapaaehtoisesti tuomittujen vankilaksi. He hyväksyivät kaiken! Tämän kaiken he tekivät vain elääkseen yhden kurjan päivän pidempään. He eivät eläneet, vaan kuolivat joka päivä! Minun oli helppo ottaa heidän kurja sielunsa…”

————————————————————————————-

Theoktistos Diktapanidiksen vuonna 1941 julkaisemasta rukouskirjasta (”Prosefhitarion”) peräisin oleva teksti, joka julkaistiin kreikkalaisessa nettilehdessä Vima Orthodoksias 1.12.2021 (käännös Hannu Pöyhönen)

—————————————————-