Ote Sitkan ja Alaskan piispa Aleksein (Trader) haastattelusta:

Masentunut ihminen näkee elämänsä synkkänä. Kaikki hänen ympärillään on pimeää. Hänen tulevaisuutensa näyttää hänestä synkältä ja toivottomalta. Tällainen ihminen näkee myös itsensä synkässä valossa; hän ei näe itsessään mitään hyvää. Mutta kristityillä, jos he ovat oikeasti kristittyjä, on toisenlainen tapa katsoa itseään ja maailmaa. Tietysti kristityissä on himoja, joita he yrittävät voittaa, mutta he näkevät myös hyveet, joita tulee kehittää, ja he näkevät tulevaisuuden näkymän tämän kehityksen valossa.

Kun kristitty katsoo ympärilleen, hän näkee veljensä ja sisarensa, jokaisen heistä Jumalan kuvana. Hän menee kirkkoon ja suutelee siellä pyhiä ikoneita. Hän ymmärtää, että hän ei ole yksin tässä maailmassa, että on ”suuri pilvi todistajia” hänen ympärillään (Hebr. 12:1), todella suuri pyhien todistajien paljous. Kun kristitty katsoo eteenpäin tulevaisuuteensa, hän näkee mahdollisuuden, että hän käy sisään Taivasten Valtakuntaan, että hän tulee olemaan aina Kristuksen kanssa, kaikkeuden Kuninkaan kanssa, Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän, taivaallisen Kuningattaren kanssa ja kaikkien Pyhien kanssa. Näin ollen on jo hyvin vaikea pysyä masentuneena.

Luulen, että Ortodoksikristityille on erittäin hyvä muistaa aina pyhien Marttyyrien esimerkki, heidän, jotka pysyivät Ortodoksisessa uskossa loppuun saakka ja niin saivat kruununsa. Pyhät Marttyyrit olivat voitollisia taistelussaan Kristuksen puolesta, ja he olivat täynnä iloa marttyyrikilvoituksensa aikana, kuten luemme heidän elämäkerroistaan. He tiesivät, että he tulevat kokemaan kidutuksia ja että heidän täytyisi kestää suurta ruumiillista kipua. Ihmiset heidän ympärillään vihasivat heitä, pilkkasivat heitä, ja he kestivät sen kaiken. Lopulta monenlaisten tuskien jälkeen kaikki päättyi ruumiilliseen kuolemaan. Jos katsomme marttyyrien saavutuksia maailmallisesta näkökulmasta, heidän olisi kuulunut olla maailman masentuneimpia ihmisiä. Mutta mitä näemme? He säilyttivät ilon. Ja näin kävi, koska he käänsivät katseensa Kristukseen ja kokivat, että Hän oli heidän kanssaan voimassaan.

Minusta näyttää, että ratkaisu masennuksen ongelmaan on se, että ihminen muuttaa tapansa katsoa maailmaa – siis eräänlainen katumus (mielen muutos). On tarpeen muuttaa tämä näkökulma maailmallisesta, latteasta ja hengettömästä kirkolliseen ja hengelliseen näkökulmaan, ja alkaa katsoa maailmaa uskon silmin. On toki olemassa tapauksia, joissa masennus on sairaus ja johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Mutta on myös selvää, että tähänkin tilaan vaikuttaa suuresti se, miten ihminen katsoo maailmaa. Katsooko hän sitä Evankeliumin ja Pyhien isien näkökulmasta? Vai onko se jumalaton näkökulma, ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassakaan? Jälkimmäisessä tapauksessa meidän täytyy myöntää, että se on mieltä vailla olevan näkökulma: ”Mieletön sanoo sydämessään: Ei ole Jumalaa!”. (Ps. 13:1, LXX).

On monia ihmisiä, jotka näyttävät Jumalaan uskovilta. He käyvät kirkossa, kunnioittavat ikoneita, ovat kastettuja, mutta valitettavasti heillä on vain vähän uskoa ja heitä Herra kutsuukin Evankeliumissa ”vähäuskoisiksi” (Matt. 6:30). Mitä vähäuskoinen uskova tarvitsee? Meidän täytyy rukoilla: ”Herra, lähetä minulle lisää uskoa, sellaista vahvaa uskoa kuin Pyhillä.” Jos meillä on sellainen usko kuin Pyhillä, jos meillä on samanlainen rakkaus Kristukseen kuin Pyhillä, silloin meillä on sama ilo kuin Pyhillä. Silloin me ymmärrämme, mitä pyhä apostoli Paavali tarkoitti, kun hän sanoi: ”Iloitkaa aina!” (1. Tess. 5:16). Sitä me kristityt todellakin tarvitsemme.

Piispa Aleksei (Trader), Sitkan ja Alaskan piispa

* * *

Ote Kreetan Khrysopigin Igumenia Theosemnin puheesta:

Lamaannus (akedia) ohitetaan vapaan tahdon harjoittamisella. Tiedän, mitä minun pitää päivittäin tehdä, ja vapaudessa valitsen tehdä sen. Lamaannus minua välillä estää, mutta lamaannus on vain yksi halu. Siinä tilanteessa olen kutsuttu toteuttamaan vapaata tahtoani enkä himojen vangiksi joutunutta tahtoani. Tämä pätee kaikissa tapauksissa, kun minua kutsutaan osoittamaan kuuliaisuutta, toteuttamaan jotakin sääntöä tai käskyä. Nämä kaikki ovat mahdollisuuksia vapaan tahdon harjoitukseen. Ne ovat polkuja, jotka johtavat vapauden tielle. Säännöt ja ohjeistukset eivät ole siteitä ja rajoituksia, kuten tapaamme luulla.

*

Meidän ei pidä antaa maailman mukaisen murheen voittaa tilaa sielussamme. Me elämme Kristuksen kanssa – Ilon, Elämän ja Ylösnousemuksen kanssa!

————————————————-

Lähteet:

Piispa Aleksein haastattelu kokonaisuudessaan löytyy englanniksi hiippakunnan sivuilta:

https://odosa.org/news/interview-of-bishop-alexei-of-sitka

Piispa Aleksei on lähtöjään amerikkalainen, ja Amerikassa hänestä tuli Ortodoksi. Sittemmin hän kilvoitteli Athosvuorella ja oli Karakalloksen luostarin pappismunkki. Hänen vanhuksensa, Karakalloksen igumeni Filotheos on Arizonassa muutama vuosi sitten kuolleen arkkimandriitta Efraim Filotheoslaisen hengellisiä lapsia. Piispa Aleksei meni Athokselle vuonna 1995 ja palasi Amerikkaan OCA:n Metropoliitta Tiihonin kutsusta 2018. Piispa hänestä tuli 2020 ja hänet valittiin Alaskan hiippakuntaan 2022. Esipaimen Aleksei on kääntänyt useita merkittäviä kirjoja englanniksi, muun muassa Dionysios Farasiotiksen kirjan ”The Gurus, the Young Man, and Elder Paisio” (2008), joka kertoo monenlaiseen magiikkaan, okkultismiin ja idän uskontoihin sotkeentuneen nuoren miehen elämästä, jossa pyhittäjä Paisios Athoslaisella oli merkittävä rooli tien löytämisessä Kirkkoon.

Piispasta hiippakunnan sivuilla:

https://odosa.org/office-the-right-rev-alexei-bishop-of-alaska

* * *

Nunna Theosemni, Kreetan Khrysopigin luostarin Igumenia (k. 2000),
Kirjasta Γερόντισσα Θεοσέμνη, Khrysopigin luostari, 2010, s. 78-79; hieman vapaa käännös Has.

—————————————————————————