Ortodoksisen teologian luonteesta, osa 2

Koska “Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Lk 17:21) ja koska usko ilman tekoja on kuollut (Jk 2:17-26), rakentuu koko Uuden testamentin termien rikkaus kokemuksen perustalle.

Se, joka ei ole tullut näkemään Jumalan valtakuntaa itsessään tai jättää muuntamatta mahdollisen uskonsa teoiksi, ei myöskään voi ymmärtää, mitä tarkoittaa iankaikkinen elämä, pelastus ja sovitus, helvetti ja taivas, kuolleista nouseminen, viimeinen tuomio jne. Tätä kaikkea on nimittäin mahdoton tarkastella, tutkia ja arvostella ulkoapäin, se on ehdottomasti elettävä sisältä käsin.

Kristinuskohan ei ole mikään ajatusrakennelma tai filosofinen järjestelmä, ei myöskään “oppi” tai ideologia. Kristinusko on erityinen elämäntapa, elämä, voi sanoa, ja sitä “on arvosteltava hengellisesti” ei “luonnollisesti” (1. Kor. 2:14-15).

Tito Colliander
Uskosta

*

Sillä, joka panee luottamuksensa ja toivonsa pelkästään ihmisen omiin voimiin, ei voi olla mitään käsitystä sellaisista asioista kuin synti ja armo, parannus ja anteeksiantamus kristillisessä mielessä. Niinpä hänellä ei pitäisi olla niistä mitään sanottavaakaan. Kaikki hänen kannanottonsa kristillisissä kysymyksissä jäävät vaille arvoa ja merkitystä.

Tito Colliander
Uskosta

*

Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.

Hebr. 5:12

*

Kristillisestä elämästä ja uskosta vilpittömästi kiinnostuneita tapaat vain harvoin. Useimmat nimittäin askartelevat etsien sellaista tietoa, jota ei ole mahdollista löytää ja jonka etsiminen vihastuttaa Jumalaa. Sillä halutessamme väkisin tietoa asioista, joita Jumala ei halua meidän tietävän, emme ensinnäkään tule tietoa saavuttamaan – kuinka voisimmekaan, koska Jumala ei kerran sitä tahdo – ja lisäksi tutkimisesta seuraa vain se, että me itse joudumme vaaraan.

Pyhä Johannes Krysostomos
– Pappeudesta

*

Me emme todista Kristinuskon totuutta universaalin yksimielisyyden keinoilla, per consensum omnium. Siinä tapauksessa olisi kyse psykologisen ilmiön seuraamisesta (akuutista psykologismista), ja teologiassa sille on vielä vähemmän tilaa kuin filosofiassa. Päinvastoin, totuus on mitta, jonka avulla voimme arvioida ”yleisen mielipiteen” arvon. Kirkon katolinen kokemus voi tulla ilmaistuksi vain muutamien kautta, tai jopa ainoastaan yksittäisten uskon tunnustajien kautta, ja se on aivan riittävää.

Georges Florovsky,
Bible, Church, Tradition: An Eastern Orthodox View

*

Kukaan ei koskaan voi valita: filosofia tai ei. Valita voi elämän ja toiminnan taustalla piilevistä filosofioista hyvän tai huonon. Jos maailma jätetään pinnallisen ’ajattelun’ vietäväksi, se jätetään kaikkein pelottavimman vaaran valtaan, mikä sitä koskaan voi uhata, koska silloin sillä ei ole mitään keinoja torjua eri aatesuuntien hyökkäyksiä.

Äiti Maria Normanbylainen,
Kirkas pimeys – kirjeitä

*

On outoa, että puhtaasti maallisissa tapahtumissa jopa oppineet historijoitsijat luottavat yhden ainoan sivustakatsojan sanaan. Kun on kyse tapahtumasta toisella tasolla, satojenkaan silminnäkijöiden todistus ei riitä vakuuttamaan. Miksi näin on? En usko sen johtuvan siitä, että todistus olisi väärä eikä vastaisi tosiseikkoja, vaan siitä, että useimmat meistä tyytyvät lihan elämänpiirin asioihin eivätkä halaja korkeampaa tietoa. Kuitenkaan liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta (ks. 1. Kor. 15:50).

Arkkimandriitta Soforoni Saharov,
Hänen elämänsä on minun elämäni

*

Ei kukaan joka pitää itseään viisaana opillisen sivistyksen perusteella, pääse koskaan näkemään ja katselemaan Jumalan salaisuuksia: hänen täytyy ensin nöyrtyä ja tulla houkaksi – luopua paitsi omahyväisyydestään myös hankkimastaan maallisesta tiedosta. Joka nöyrtyy ja seuraa empimättä täysin luottavaisena Jumalan viisaita, antautuen heidän ohjaukseensa, astuu elävän Jumalan kaupunkiin yhdessä heidän kanssaan. Pyhä Henki ohjaa ja valaisee häntä, ja hän näkee ja oppii asioita, joita ei kukaan muu pysty milloinkaan näkemään eikä oppimaan. Näin hänestä tulee ”Jumalan opettama” (vrt. Joh. 6:45).

Pyhä Simeon Uusteologi,
Filokalia III

*

Pyhää Henkeä
ei lähetetty epäuskoisille ja filosofeille,
ei kaunopuhujille eikä kunnianhimoisille,
ei niille, jotka opiskelevat pakanallista kirjallisuutta,
ei niille, jotka eivät tunne kristillisiä kirjoituksia,
ei niille, jotka ovat suurieleisiä,
ei niille, jotka puhuvat vuolaasti ympäripyöreitä,
ei niille, joilla on kuuluisa nimi,
ei niille, jotka hakeutuvat mahtimiesten suosioon,
vaan Pyhä Henki lähetettiin
niille, jotka ovat hengessään köyhiä ja elävät köyhyydessä,
niille, jotka ovat sekä sydämeltään että ruumiiltaan puhtaat,
niille, jotka puhuvat yksinkertaisesti ja elävät vieläkin yksinkertaisemmin ja jotka eivät eksy ajatustensa sokkeloihin.

Pyhä Simeon Uusteologi,
Filokalia V

*

Heidän väittelyssä hioutunut älynsä etsii aina vastaväitteitä. He eivät suostu hyväksymään hengellisen opetuksen yksinkertaisuutta vaan Basileios Suuren sanoin kääntävät totuuden ylösalaisin tiedon nimellä kulkevan valhetiedon vastaväitteillä ja viisastelujensa näennäisellä johdonmukaisuudella.

Edellä kuvatun kaltaisia lienevät ne hengellisyyttä vailla olevat ihmiset, jotka kuitenkin pitävät itseään pätevinä arvostelemaan ja opettamaan hengellisiä asioita.

Pyhä Gregorios Palamas,
Filokalia IV

*

Hävitä, isä, uutuuksia ajavien harhaan joutuneitten petos, joka tulvan tavoin uhkaa upottaa alleen koko Kristuksen Kirkon.

Munkki Gerasimos Hymnografin (kanonisoitu 2023, Pieneltä pyhän Annan skiitalta, Konstantinopolin veisun kirjoittaja) kirjoittamasta anomuskanonista pyhälle Kosmas Aitolialaiselle

*

Kun Kirkko on aina torjunut harhaoppisten kristukset, kyseessä ei suinkaan ole ollut tyhjänpäiväinen opillinen saivartelu, kuten pinnalliset ja tietämättömät ihmiset usein ylimieliseen sävyyn väittävät. Kirkolla on riittävästi kokemusta siitä, mihin väärän kristuksen seuraaminen voi johtaa. Tällainen kristus on ihmisten itsekeskeisten järkeilyjen, halujen, tarpeiden ja toiveiden luomus, siis pohjimmiltaan epäjumala, kykenemätön auttamaan sen luonutta ihmistä.

FK Rauno Kuokkanen
”Sekularismista, vääristä kristuksista ja hengellisestä eksytyksestä”

*

Länsimaiset ihmiset hukkasivat Ortodoksisuuden, joka osoittaa pelastuksen tien. Niinpä toiset heistä perustautuvat loogiseen ajatteluun ilman sydäntä, ja toiset perustautuvat tunteeseen ilman loogista ajattelua. Vain Pyhän Hengen avulla mieli yhdistyy sydämen kanssa, ja ihminen muuttuu Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mukaan.

Isä Sofroni Saharov,
Englannin Essexin luostarin perustaja

*

Oikea käsitys Jumalasta ja todenmukainen tieto luodusta, siinä täydellisen ortodoksisen uskonopin ainekset.

Pyhä Gregorios Siinailainen
Filokalia III

*

Elämänantava usko merkitsee horjumatonta uskoa Kristukseen Jumalana. Ainoastaan silloin, kun Kristus tunnustetaan täydelliseksi Jumalaksi ja täydelliseksi Ihmiseksi, tulee apostolien ja pyhien isien kuvailema hengellisen kokemuksen täyteys mahdolliseksi.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov,
Hänen elämänsä on minun elämäni

*

Jos joku tulee vedetyksi harhaoppisten joukkoon, mutta hänellä on hyvä pyrkimys, hän ei löydä siellä rauhaa. Jos taas joku menee harhaan itsekkyyden (egoismin) takia, ja hän pitäytyy eksytyksessä, häntä itke.

Vanhus Paisios Athosvuorelainen,
”Pyhävuorelaisesta askeettisesta ja hesykastisesta perinteestä” (kr.)

———————————————————————–

Katso myös aiheen ensimmäinen osa.

Koonnut H. A. Saulamo

Kuva (pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen) pyhän Andreaan skiitan veljestö, Athosvuori.

——————————————————————————————————

Tagged ,