Pyhän Kosmas Aitolialaisen opetukset

Pyhän Kosmas Aitolialaisen opetukset

 

Tähän kootut katkelmat pyhän Kosmaan opetuksista ovat peräisin Athosvuoren Pyhän Andreaan skiitan veljestön laatimasta ja Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön suomeksi julkaisemasta kirjasta ”Pyhä Apostolienvertainen pappismarttyyri Kosmas Aitolialainen. Elämä, opetukset, profetiat, jumalanpalvelustekstit ja anomuskanoni.”

Kutsumuksesta apostoliseen työhön

Veljeni, haluan paljastaa teille syyn, mikä sai minut lähteneeksi liikkeelle. Poistuttuani kotiseudulta viisikymmentä vuotta sitten vaelsin monilla paikkakunnilla; kiersin monia kaupunkeja, seutuja ja kyliä, meninpä Konstantinopoliinkin. Pisimpään viivyin Pyhällä Vuorella, seitsemäntoista vuotta, ja itkin siellä syntejäni. Minulle antamiensa monien armolahjojen lisäksi meidän Herramme soi minun oppia myös vähän Kreikan kieltä ja sivistystä, tulipa minusta munkkikin.

Tutkistellessani pyhää Evankeliumia löysin sieltä paljon erilaisia ajatuksia, jotka ovat kaikki helmiä, timantteja, aarteita; ne ovat rikkaus, ilo, riemu ja iankaikkinen elämä. Muun ohella löysin sieltä sellaisenkin kohdan, jossa meidän Kristuksemme sanoo, ettei kenenkään Kristityn – miehen eikä naisen – pidä huolehtia vain siitä, kuinka itse pelastuisi, vaan myös veljistään, etteivät he joutuisi kadotukseen.

Kun minäkin, veljeni, sain kuulla nuo Kristuksemme suloisimmat sanat, että meidän tulee huolehtia myös veljistämme, ne kaiversivat sydäntäni monen monituiset vuodet kuten mato, joka kalvaa puuta. Ajattelin oppimattomuuttani ja mietin, mitä oikein voisin tehdä.

Kysyin sitten neuvoa Hengellisiltä isiltäni sekä piispoilta ja patriarkoilta. Paljastin heille ajatukseni päästäkseni selville, mahtaisiko olla Jumalalle mieleistä ottaa suorittaakseni tämänkaltainen tehtävä. Kaikki he kannustivat minua ryhtymään työhön sanoen, että aikeeni on hyvä ja pyhä.

Jumalan olemuksesta

Veljeni, kaikkihyvä ja ylen laupias Jumala on yksi. Niinpä se, joka väittää, että on olemassa monia jumalia, on Jumalan panettelija eli paholainen. Tämä yksi Jumala on myös Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, yksi luonto, yksi kunnia, yksi valtakunta. Hän on käsittämätön, ihmisjärjelle selittämätön Herra, kaikkivoimallinen, kokonaan valoa, kokonaan iloa, kokonaan armollista sääliväisyyttä, kokonaan rakkautta.

Meillä ei ole olemassa mitään esimerkkiä, jolla kuvaisimme Pyhää Kolminaisuutta, sillä toista senkaltaista ei löydy maailmasta. Jotta ymmärryksellämme kuitenkin olisi ulottuvillaan edes vähäinen apu, Kirkon teologit ovat esittäneet meille aiheesta muutamia vertauskuvia.

Yhdeksi vertauskuvaksi muitten joukossa he mainitsevat auringon. Kaikki tiedämme, että aurinko on yksi, aivan kuten Jumala. Niin kuin aurinko valaisee tämän aistein havaittavan maailman, samoin myös Pyhä Kolminaisuus – so. Jumala – valaisee henkisen maailman. Sanoimme, veljeni, että aurinko on yksi, mutta se on lisäksi myös kolmen muodostama kokonaisuus. Auringolla on näet säteet, jotka viivojen tai lankojen kaltaisina tavoittavat silmämme. Sillä on myös valo, joka leviää kaikkeen maailmaan. Itse auringolla me kuvaamme alutonta Isää, säteillä Hänen kanssaan yhtä alutonta Poikaa ja valolla Isän ja Pojan kanssa samaa luontoa olevaa Pyhää Henkeä.

Teille on tarjolla myös toinen tapa, jolla voitte ymmärtää Kaikkeinpyhintä Kolminaisuutta. Entä mikä se sitten on? Käykää synnintunnustuksella ja tunnustakaa vilpittömästi kaikki syntinne sekä osallistukaa Jumalan pelossa ja harrasta kunnioitusta tuntien Kristuksen Puhtaimmista Salaisuuksista. Näin Pyhän Hengen armovoima valaisee teidät ja niin te kykenette ymmärtämään jumalallisia salaisuuksia paremmin.

Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta

Veljeni, kaikkihyvällä ja ylen laupiaalla Jumalalla on monia erilaisia nimiä: Häntä kutsutaan valoksi, elämäksi ja ylösnousemukseksi. Kuitenkin tärkein Jumalastamme käytetty nimi – ja samalla myös oikeaan osuvin – on rakkaus. Jos siis haluamme elää elämämme onnellisina täällä ja päästä paratiisiin sekä kutsua Jumalaamme Rakkaudeksi ja Isäksi, meidän täytyy omata kaksi rakkautta, rakkaus Jumalaa ja veljiämme kohtaan. On luonnollista, että meillä on nämä kaksi rakkautta, luonnotonta puolestaan se, ettei meillä niitä ole. Niin kuin pääskynen tarvitsee kaksi siipeä lentääkseen, niin myös me tarvitsemme näitä kahta rakkautta, sillä ilman niitä meidän on mahdotonta pelastua.

Ensimmäiseksi meillä on velvollisuus rakastaa Jumalaa, lahjoittihan Hän meille niin valtavan suuren maailman asuaksemme täällä tämän ohikiitävän elämämme ajan, kuten myös kaikki tuhannet kasvit, lähteet, joet, meren, ilman, päivän, yön, taivaan, auringon jne. Ketä varten Hän teki kaiken tämän, ellei juuri meitä varten? Entä mitä Hän sitten odotti saavansa meiltä palkkioksi? Ei mitään. Kaikki tämä on lahjaa. Ei Hän tehnyt meistä eläimiä, vaan ihmisiä. Hän teki meidät hurskaiksi Ortodoksikristityiksi eikä jumalaapilkkaaviksi harhaoppisiksi. Ja vaikka lankeamme syntiin tuhannet kerrat tunnissa, Hän ei johda meitä kuoleman ja kadotuksen valtaan, vaan Isän tavoin armahtaa meitä ja odottaa katumustamme syli avoinna. Hän odottaa hetkeä, jolloin alamme katua, lakkaamme pahaa tekemästä ja ryhdymme tekemään hyvää, tunnustamaan syntimme ja korjaamaan elämäämme voidakseen ottaa meidät syleilyynsä ja saattaakseen meidät paratiisiin iloitaksemme siellä iankaikkisesti.

Eikö siis nyt myös meidän tule rakastaa tätä suloisinta Jumalaamme ja Valtiastamme ja, jos se on tarpeen, vuodattaa vaikka tuhat kertaa veremmekin Häntä kohtaan tuntemamme rakkauden tähden, niin kuin Hänkin vuodatti omansa rakkaudestaan meihin?

Maailman ja ihmisen luomisesta

Mitä Kristuksemme tahtoo meidän tekevän? Hän tahtoo, että ajattelisimme syntejämme, kuolemaamme, kadotusta, paratiisia ja sieluamme, joka on kallisarvoisempi kuin koko maailma. Hän tahtoo, että söisimme ja joisimme sen verran kuin on tarpeellista elämämme kannalta, että meillä olisi välttämätön vaatetus ja että näiltä jäljelle jäävän ajan omistaisimme sieluamme varten tehdäksemme siitä morsiamen Kristuksellemme. Kun näin tapahtuu, silloin meitä on syytä kutsua ihmisiksi ja maanpäällisiksi enkeleiksi.

Jos me taas huolehdimme vain siitä mitä söisimme tai joisimme, miten syntiä tekisimme ja kuinka koristaisimme tätä löyhkäävää ruumistamme, jonka huomenna madot syövät, emmekä sen sijaan sieluamme, joka on kuolematon, silloin meitä ei pidä kutsua ihmisiksi vaan eläimiksi. Tehkää siis ruumiistanne sielun palvelija, niin te olette ansainneet ihmisen nimen.

Ihmisenä olemisen suuruudesta

Veljeni, kaikkihyvä Jumala teki meidät ihmisiksi eikä eläimiksi, Hän teki meidät kallisarvoisimmiksi koko maailmaa. Kaikkihyvä Jumala, veljeni, antoi meille silmät, että katsoisimme taivasta, aurinkoa, kuuta ja tähtiä ja että sanoisimme: Oi Jumalani, jos aurinko, joka on Sinun luomasi, on niin kirkkaasti loistava Sinun pyhän nimesi kunnian tähden, niin kuinka paljon loistavampi oletkaan Sinä itse, taivaan ja maan Luoja, Tekijä ja Rakentaja! Oi Jumalani, tee minut arvolliseksi tulemaan Sinusta osalliseksi. Hän antoi meille, veljeni, ymmärryksen päämme sisään, täyttääksemme sen niin kuin lautasen kaikilla Evankeliumin ajatuksilla, eikä suinkaan työntääksemme sinne paholaisen tuottamia tarinoita ja jaarituksia. Hän antoi meille korvat kuunnellaksemme jumalallista liturgiaa, jota pappi toimittaa kirkossa. Hän antoi meille suun ylistääksemme Herraamme ja sanoaksemme: Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika ja Sana. Jumalansynnyttäjän ja kaikkien Pyhien esirukouksien tähden armahda meitä syntisiä ja kelvottomia palvelijoitasi ja anna meille anteeksi rikkomuksemme. Hän antoi meille suun myös tunnustaaksemme syntimme puhtaalla, vilpittömällä uskolla sekä osallistuaksemme Kristuksemme Puhtaimmista Salaisuuksista tahrattomalla uskolla, pelolla ja vavistuksella.

Veljeni, tällaisina Jumala meidät haluaa. Hän ei halua, että kiroamme ja herjaamme Jumalaa, että kavallamme toinen toisiamme, että vannomme valoja ja kuitenkin rikomme ne, että varastamme toinen toiseltamme, että viemme toisen omaa ja että vannomme Jumalan nimeen vähäpätöisimmästäkin syystä.

Laupeudenteoista

Jumala lahjoitti meille vaurautta. Velvollisuutemme on syödä ja juoda sen verran kuin on tarpeen elääksemme sekä myös hankkia itsellemme välttämätön vaatetus, mutta antaa jäljelle jäävä osuus tuloistamme köyhille sielumme pelastusta varten. Ei Jumala antanut meille vaurautta ylensyödäksemme ja tehdäksemme itsellemme kallisarvoisia pukuja ja korkeita palatseja, joissa huomenna hiiret tanssivat, samanaikaisesti kun köyhät nääntyvät nälkään. Tämä on meidän velvollisuutemme, veljeni, näin asia ymmärtäkää. Näin myös toimikaa tästä päivästä eteenpäin, mikäli tahdotte pelastua.

Paastoamisesta

Meidän velvollisuutemme on myös pitää Kirkkomme paastonajat, jotka pyhät Isät Pyhän Hengen valaisemina sääsivät, kuolettaaksemme himomme ja nöyryyttääksemme ruumiimme. Vähään tyytyen elämme myös ilman suurta vaivaa.

Minä tarvitsen elääkseni sata dramia leipää (320 gr) ja sen Jumala minulle siunaa, sillä se on välttämätön ja tarpeen. Ei ole oikein, että söisimme silloin satakymmenen dramia (352 gr), sillä nuo kymmenen ylimääräistä dramia Jumala kiroaa, koskapa ne ovat turhaa ja kuuluvat sille, joka näkee nälkää.

Pyhästä Kasteesta

Veljeni, myös meidän hurskaitten Ortodoksikristittyjen täytyy tuhannesti iloita ja riemuita siitä paljosta hyvästä, minkä Herra on meille antanut, ja erityisesti pyhästä kasteesta. Meidän täytyy myös vaalia Kasteemme niin puhtaana ja tahrattomana kuin se vain on mahdollista.

Jos nyt sattuu, että hairahdumme, ihmisiä kun olemme, niin ylistetty olkoon kaikkilaupias Jumala, joka lahjoitti meille myös toisen kasteen, nimittäin synninkatumuksen mysteerin, sillä mahdotonta on kastamattoman ja syntinsä tunnustamattoman pelastua.

Lasten kristillisestä kasvatuksesta

Teetä kotiisi ikoni Kristuksesta, Jumalansynnyttäjästä ja Herran Edelläkävijästä Johanneksesta sekä hanki sinne myös lapsesi suojeluspyhän ikoni.

Kun nyt lapsi herää unestaan ja pyytelee sinulta leipää, älä anna sitä hänelle, vaan laita sen sijaan leivänpala Kristuksen ikonin eteen ja sano lapselle: ”Lapsukaiseni, ei minulla ole leipää, mutta Kristuksella on. Nousehan ylös ja tee ristinmerkki, rukoilkaamme myös yhdessä Pyhääsi, että hän pyytäisi Kristusta antamaan leivänpalan sinulle.” Näin lapsi saa intoa rukoukseen, koska pitää leivästä, ja niin hän heti herätessään luo katseensa suojeluspyhänsä ikoniin. Kun sitten paholainen näkee, kuinka lapsi panee toivonsa Kristukseen ja suojeluspyhäänsä, se kärventyy ja pakenee muuanne.

Totuttakaa tällä tavoin eri asioissa lapsianne, kasvattakaa heitä pienestä pitäen, että he oppisivat kulkemaan oikeaa, Jumalan mieleistä tietä.