POSITIIVISIA DEMONEITA
TM Heikki Alex Saulamo
Vauhdikkaasti etenevässä nykymaailmassa Suomen euroviisuvoitto oli vanha juttu jo syntyessään. Yksi antoisa, vielä vanhenematon piirre kyseisessä ilmiössä kuitenkin on. Se on tiivistetty kuva joistakin aikamme kulttuurin piirteistä.
Nykyään demonitkin ovat mukavia miehiä. He eivät syöneet toimittajalta päätä, vaan saamelaislakki päässä heiluttelivat suomen lippua ja halailivat ihmisiä. Näin he lunastivat paikkansa monien heitä aluksi karsastaneiden sydämissä. Pirukin käy, jos sillä on positiivinen asenne.
Uudet tarinat opettavat lapsille hyvistä noidista ja demoneista. Vanhat käsitykset puretaan. Disneyn piirretyssä loppuhuipennuksena sankarilohikäärme syöksyy seinän läpi kirkon alttariin ja seisoo siellä voittajana. Kuva on selvä, mutta se selitetään uudelleen. “Eihän sitä sillä tavalla tarvitse ymmärtää, eihän tässä siitä ole kysymys.”
Demonin kuvien viisuvoittoon, kuten mihin tahansa, voidaan nykyään suhtautua myös huumorimielessä. “Se oli vain vitsi.” Nykyään kaikki on “vain” jotakin. Kahdella lauseella voi kuitata kaiken: 1. “Eiköhän sitä ole pahempiakin asioita.” 2. “Eiköhän sitä ole tärkeämpiäkin asioita.” Jos joku ottaa jotain vakavasti, hän joutuu naurunalaiseksi. Naurun kohteeksi joutuminen on ihmisten (ainakin suomalaisten) suurin pelko.
Länsimaissa ihmiset on kyllästetty lihallisilla kuvilla, seksillä, ruualla, juomalla ja elämyksillä. Tympääntyneinä he istuvat tv-tuolissaan neljä tuntia kiroillen huonoja ohjelmia. He odottavat mitä tahansa uutta nähtäväksi, syötäväksi tai muutoin nautittavaksi. Mikään ei tunnu miltään, mutta tyhjyyden tunteen turruttamiseksi mikä tahansa kelpaa. Demonit valittiin juuri siksi, että heissä oli sentään jotain uutta.
Kristittyjen piirissä ilmiöön etsittiin myös tuoreita näkökulmia. Joku esimerkiksi sanoi Lordin olevan positiivinen ilmiö, koska se edustaa kiinnostusta uskonnollisuuteen. Samasta näkökulmasta LSD:n käyttö uskonnollisen kokemuspiirin laajentajana, mitä eräät hippiliikkeen innoittajat harrastivat, on positiivinen ilmiö. Saatananpalvontakin osoittaa uskonnollista kiinnostusta.
Jos saatana jonain sunnuntaina tulisi konkreettisena hahmona helvetistä kirkkokahville, joisi pari kuppia juhlamokkaa ja kertoilisi mukavia juttuja karjalan murteella, mitähän tapahtuisi?