Pyhittäjä Paisios ja paholaisen räsyvaatteet

Julkaisemme Surotin nunnaluostarin kreikaksi julkaisemasta kirjasta ”Pyhä Paisios Athosvuorelainen” muutaman suomennetun otteen ”ekumenian” teemasta:

* * * * *

Kerran joku kysyi häneltä:

– Vanhus, miten käy niille, jotka eivät oppineet tuntemaan Ortodoksiaa, vaikka he saattoivat olla hyviä ihmisiä?

– Siinain luostarissa, Pyhittäjä vastasi, on luostarin isiä ja lisäksi myös beduiineja. Igumeni työskentelee molempien kanssa. Jos hänen kuitenkin pitää olla poissa luostarista, keille hän jättää luostarin avaimet?

– Isille, mies vastasi.

– Niin Jumalakin, Vanhus jatkoi, pitää kaikkia ihmisiä lapsinaan, mutta Armonsa Hän antaa vain ortodokseille.

* * * * *

Eräänä toisena päivänä, kun syntyi keskustelu Ortodoksisuudesta, Vanhus sanoi: ”Minäkin kysyn teiltä jotakin. Mitä luulette, kuka on Ortodoksisuuden suurin vihollinen?” Joku sanoi, että se on paavi, joku toinen vapaamuurarit ja joku puolestaan Jehovan todistajat. Lopuksi Pyhittäjä sanoi: ”Oletteko koskaan ajatelleet, että kenties se olemme me itse? Sillä jos me olisimme oikeita ja täydellisiä ortodoksikristittyjä, tänään ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei olisi ortodoksi.”

* * * * *

Pyhittäjä Paisios ”Kirkon aitona lapsena, jolle oli ominaista ortodoksinen herkkyys ja pyhien isien uskon tarkkuus”, piti kreikkalaisten ortodoksien suurimpana vaarana heidän hengellistä orjuuttaan. Hän oli hyvin huolissaan, kun näki länsieurooppalaisen hengen kasvattavan jatkuvasti vaikutustaan jopa hengellisissä ihmisissä. Hän tunsi tuskaa erilaisten ekumeenisten pyrintöjen vuoksi, joita hän kutsui ”paholaisen räsyvaatteiksi”. Ja hän rukoili tuskaisesti, että Jumala valaisisi kirkollisia johtohenkilöitä, niin etteivät he sokaistuisi Lännen valheellisesta valosta, vaan näkisivät selkeästi, hengellisellä kirkkaudella, jotta eivät lankeaisi tähän paholaisen suureen ansaan. Hän kirjoitti kirjeessään:

”Valitettavasti Lännen Rationalismi on ulottanut vaikutustaan Idän Ortodoksisiin Johtajiin, niin että he ovat vain ruumiillisesti Kristuksen Idän Ortodoksisessa Kirkossa, kun taas koko heidän olemuksensa on Lännessä, jonka he näkevät hallitsevan maailmallisesti. Jos he näkisivät Lännen hengellisesti, Idän valolla, Kristuksen valolla, silloin he näkisivät Lännen hengellisen illankoiton, joka menettää vähä vähältä henkisen Auringon valon, Kristuksen valon, minkä vuoksi he kulkevat kohti syvää pimeyttä. He tulevat yhteen ja pitävät kokouksia, käyvät loputtomia keskusteluja asioista, joissa ei ole mitään keskusteltavaa, joista Pyhät Isätkään eivät ole keskustelleet 2000 vuoden aikana. Kaikki nämä ponnistelut ovat paholaisen työtä, jotta ne saisivat uskovien pään pyörälle ja jotta he pahentuisivat ja jotta ne työntäisivät heistä toiset harhauskoon, toiset skismoihin, niin että paholainen tällä tavoin voittaisi maaperää.”

* * * * *

Otteet käännöstyön alla olevasta Surotin nunnaluostarin laajasta kirjasta ”Pyhä Paisios Athosvuorelainen” kääntänyt Hannu Pöyhönen.