Pyhä Johannes Krysostomos avioliitosta

Valikoituja katkelmia ja tiivistelmiä pyhän isämme Johannes Krysostomoksen homiliasta 20, Efesolaiskirje 5:22-23.

”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja” (Ef. 5:22-23).

Pyhä isämme Johannes Kultasuu avaa hyvin ymmärrettävällä ja käytännöllisellä tavalla kristillisen avioliiton tärkeyttä, sen sisäistä järjestystä, tarkoitusta ja aviopuolisoiden keskinäisiä velvollisuuksia. Hän näkee avioliiton Jumalan siunaamana rakkauden siteenä, jolla ja jonka toteuttamisella hengellisesti hyödyllisellä tavalla on olennainen rooli aviopuolisoiden pelastuksessa.

”Aviomiehen ja vaimon rakkaus on se voima, joka saumaa yhteiskunnan kokoon. Miehet tarttuvat aseisiin ja jopa uhraavat henkensä tämän rakkauden vuoksi. Pyhä Paavali ei puhuisi niin hartaasti tästä aiheesta ilman vakavaa syytä, miksi muuten hän sanoisi: ”Vaimot olkaa miehellenne alamaisia, kuten Herralle.” Sillä kun harmonia vallitsee, lapset kasvatetaan hyvin, ystävät ja sukulaiset ylistävät lopputulosta. Suurta hyötyä tuotetaan sekä perheille, että valtioille. Asioiden ollessa toisin, kaikki syöstään hämmennykseen ja käännetään ylösalaisin. Kun armeijan kenraalit ovat toistensa kanssa rauhassa, kaikki etenee hyvässä järjestyksessä ja kun he eivät ole, kaikki on sekasorrossa. Sama pätee tässä (perheessä). Harmonian vuoksi hän siis sanoi, ”vaimot olkaa miehellenne alaisia, kuten Herralle.””

Pyhä Johannes tuo yksiselitteisesti esiin, että perheen rakenne on luonteeltaan hierarkkinen, sillä on oma sisäinen aviopuolisoiden keskinäiseen suhteeseen perustuva järjestyksensä. Mies ja nainen ovat yhtä olentoa, miehen ollessa pää ja naisen ollessa ruumis molemmat omaten omanlaisen kutsumuksensa. Hän edelleen valottaa, että kyseinen järjestys on olemassa mitä tärkeintä ja hyödyllisintä syytä varten: perheen sisäisen harmonian saavuttamiseksi. Sillä on siis positiivinen päämäärä tuoden esille erityisen tärkeän seikan: perheen hierarkkinen järjestys ja sen toteuttaminen ei ole ainoastaan ajallisen, maallisen hyödyn vaan myös hengellisen hyödyn lähde.

”Kun annat periksi miehellesi, ota huomioon, että myönnyt hänen tahtoonsa osana palvelustasi Herralle.”

”Vaimo on toinen auktoriteetti. Hänen ei pitäisi vaatia yhtäläisyyttä miehen kanssa, sillä hän on alainen päälle… kuitenkin hän omaa todellista auktoriteettia ja yhtäläistä arvokkuutta, miehen kuitenkin säilyttäessä roolinsa päänä… Miehenkään ei pitäisi vähätellä vaimon nöyrtymistä, sillä hän on ruumis. Jos pää halveksii ruumista, se itse tulee menehtymään. Pikemminkin tasapainottakoon mies vaimonsa alamaisuutta rakkaudellaan. Omistautukoot kädet, jalat ja loputkin ruumista palvelukseen pään palvelukseen, mutta pitäköön pää huolta ruumiista, sillä se on vastuussa kaikista sen jäsenistä. Mikään ei voi olla tällaista ykseyttä parempaa. Paavali asettaa pään auktoriteetiksi ja ruumiin tottelevaisuuteen rauhan vuoksi. Siellä missä on yhtäläinen auktoriteetti, ei ole koskaan rauhaa. Perhekunta ei voi olla demokratia, jossa jokainen johtaa vaan auktoriteetin täytyy välttämättä olla yhdellä ihmisellä… Miehen ei tule vain rakastaa vaan myös johtaa, jotta vaimo olisi pyhä ja ilman tahraa.”

Vaimon kuuliaisuus aviomiehelle, siinä mikä on Jumalan mielenmukaista ja hyvää (sillä tässäkin on pyhän Johanneksen mukaan käytettävä hengellistä arvostelukykyä, oikeanlainen kuuliaisuus ei ole kuuliaisuutta moraalittomuudessa), on palvelusta Herralle. Näin tämä kuuliaisuuden hyveen toteuttaminen arjessa on itseasiassa ytimeltään kilvoittelua Herran rakastamiseksi, vaikkei se aina inhimillisesti tuntuisikaan vaimosta miellyttävältä, tai aviomies ei sitä tuntuisi omien puutteidensa johdosta tai muusta syystä ansaitsevankaan. Opetuspuheessaan pyhä Johannes nostaa tämän kuuliaisuuden hengellisesti jopa esivallalle osoitettavan kuuliaisuuden yläpuolelle, sillä esivallalle osoitettu kuuliaisuus on kuuliaisuutta ulkoiselle taholle, kun taas kuuliaisuus aviomiehelle kumpuaa samaa ruumista olemisesta. Aviomiehen velvollisuuksista pyhä Johannes aloittaa seuraavasti:

”Olette kuulleet (vaimon) tarvittavan kuuliaisuuden määrästä, nyt kuulkaa (miehen) tarvittavan rakkauden määrästä. Haluatko vaimosi olevan kuuliainen sinulle, niin kuin Kirkko on Kristukselle? Ole sitten vastuussa samanlaisesta huolehtivaisesta rakkaudesta häntä kohtaan, jota Kristus osoittaa Kirkkoaan kohtaan. Jos henkesi antaminen vaimosi puolesta on tarpeellista, niin kyllä, älä kieltäydy, sinun pitää kestää minkälaista kärsimystä tahansa. Vaikka käyt läpi kaiken tämän, et missään vaiheessa ole tehnyt mitään tasavertaista suhteessa siihen, mitä Kristus on tehnyt.”

”Jos kuitenkin ajattelet, että vaimo on tässä häviäjä, muista, että rakkauden päävelvoite on osoitettu miehelle ja ymmärrät tämän olevan vaimon hyötyä. No, entä jos vaimoni kieltäytyy tottelemasta, mies kysyy. Hällä väliä! Sinun velvollisuutesi on rakastaa häntä, hoida siis velvollisuutesi! Silloinkin kun emme saa meille kuuluvaa muilta, tulee meidän aina tehdä oma velvollisuutemme… Jos puolisosi ei noudata Jumalan lakia, et itse kuitenkaan saa siitä tekosyytä.”

Vastapainoksi vaimonsa kuuliaisuudelle miehellä, eli päällä, on siis suuri vastuu oman ruumiinsa, eli vaimonsa, rakastamisesta ja hyvinvoinnista. Pyhä Johannes kuvailee tarkasti, millaista tällainen mieheltä vaadittu rakkaus on. Se on jatkuvaa itsensä kieltämistä, hellää kohtelua sekä nöyrää rakkautta ja kokonaisvaltaista puolison sekä perheen hengellisen, henkisen ja riittävän materiaalisen hyvinvoinnin turvaamista. Maallista ylenpalttisuutta pyhä Johannes taas pitää turmelevana voimana perheessä ja siihen miehen ei pitäisi perhettää ohjata.

Pyhä Johannes sanoo, ettei ole mitään rakkauden sidettä mahtavampaa vaikutinta. Kaikenlainen väkivalta, pelottelu ja uhkailu on täysin vierasta Kristuksen rakkaudelle ja tällaisiin keinoihin miehen ei tulisi sortua. Hän tuo elävästi esiin, että jopa vaimon moittiessa miestään, on mahdollista pitää hänet kuuliaisena kiintymyksen ja ystävällisyyden kautta.

”Elämänkumppaniaan, lastensa äitiä, kaiken ilonsa lähdettä, ei (aviomiehen) tulisi koskaan kahlita pelolla ja uhkauksilla vaan rakkaudella ja kärsivällisyydellä… Kärsi mitä tahansa hänen puolestaan, mutta älä ikinä häpäise häntä, sillä Kristus ei ikinä tehnyt näin Kirkolleen.”

Miehelläkin on siis vaimonsa uhrautuvassa rakastamisessa enemmän kuin maallinen tehtävä. Tämän rakkauden tehtävä kuvaa Kristuksen nöyrää ja uhrautuvaa rakkautta Kirkkoa kohtaan, joka ei sitä ansainnut ja oli pyhän Johanneksen mukaan päinvastoin kaikin puolin erilaisten syntien ja häpeämättömyyden tahraama, hyveellisen ja suloisen morsiamen irvikuva. Tämän kaikin puolin kelvottoman morsiamen Kristus otti omakseen, hoivasi kuntoon, ehosti ja sulostutti kaikella hyvällä ja kauneudella. Näin miehenkin tulisi tehdä, vaikka näkisi vaimossaan epämiellyttäviä luonteenpiirteitä tai ei tulisi kohdelluksi mielestään ansaitsemallaan tavalla. Pyhä Johannes kertoo, että vaimoa neuvoessa tulisi miehen aina aloittaa puheensa rakkautensa tunnustuksella ja sillä, kuinka hurskas nainen on arvokkaampi kuin kaikki maailman vauraus ja elämän todellinen tarkoitus on päästä yhdessä Taivasten Valtakuntaan, jossa maallinen yhteys täydellistyy olemalla yhtä Kristuksen ja toinen toistensa kanssa. Miehen tulisi aina kutsua vaimoaan hellittelynimellä, ei koskaan tämän pelkällä etunimellä.

Pyhä Johannes myös kieltää miehiä odottamasta vaimoiltaan asioita, jotka ylittävät puolison sen hetkiset voimavarat tai kyvyt, sekä kääntämästä selkäänsä hänelle, milloin tämän ulkonäkö ei satu miestä täysin miellyttämään. Kaikenlainen vaimon moitiskelu, kärsimättömyys ja jurottaminen ovat pahasta. Samoin pyhä Johannes kuitenkin kehottaa olemaan ylistelemättä vaimoa ulkoisista seikoista, sillä hän sanoo ulkoisiin asioihin reagoinnin, niin positiivisiin kuin negatiivisiinkin, nousevan epäpuhtaasta sielusta. Ruumin kauneuteen hän ottaa hyvin käytännönläheisen lähestymistavan: ajan kuluessa tottumus puolisoon, joka laimentaa alkuperäisten tuntemusten intensiteetin, kyllä haihduttaa ulkonaisuuksiin perustuvan ihastelemisen, puhumattakaan kohdalle mahdollisesti osuvista runtelevista sairauksista, jotka vievät ruumiin viehättävyyden. Pyhä Kultasuu kertoo sielun kauneuden olevan sitä, mitä miehen tulisi vaimossaan etsiä koska näin nimenomaan Kristus tekee. Tätä kauneutta miehen tulee myös vaimossaan edistää, tehden hänet kauniiksi Jumalan silmissä eikä omissaan.

”Varmaankin ymmärrät, että omassakin ruumiissasi on useita epäkohtia: Joku on rampa, toisella on epämuodostuneet jalat tai kädet ja kolmas on sairas tavalla tai toisella. Kuitenkaan kukaan ei ole niin surun murtama, että leikkaisi irti kärsivän osansa. Sen sijaan hän kiinnittää siihen enemmän huomiota kuin muuhun ruumiiseensa, luonnollisesti, sillä se on osa häntä… Miehen tulisi rakastaa vaimoaan kuten hän rakastaa itseään, ei vain sen takia että jakavat saman (ihmis)luonnon. Velvollisuus on tätäkin paljon suurempi, sillä ei ole enää kahta ruumista vaan yksi: Mies on pää, vaimo on ruumis.”

Pyhä Johannes tuo vielä esiin molempien puolisoiden kilvoittelun tuoman hyödyn:

”Etsi sitä mikä miellyttää Jumalaa niin inhimillisestikin miellyttävä seuraa perästä. Ohjeista vaimoasi ja koko perhekuntasi tulee olemaan järjestyksessä ja harmoniassa.”

Esimerkiksi pyhästä avioliitosta pyhä Johannes ottaa pyhän Patriarkka Abrahamin ja hänen vaimonsa pyhän Saaran. Saara kunnioitti miestään ja Abraham teki aina kaiken mitä Saara pyysi. Heillä oli hyveellinen poika ja uskolliset palvelijat. Hän kuvailee, että perheen yhteinen päämäärä suojelee sitä hajaannukselta. Hän kuvaa huolellista perheen hoitamista miehille hyväksi puolustukseksi Kristuksen tuomioistuimen edessä.

Kuinka tämä kaunis yhteys sitten saavutetaan? Pyhän Johanneksen mukaan irtautumalla rahasta, pyrkimällä hyveeseen ja pitämällä Jumalan pelko silmiemme edessä. Kaikki perheessäkin pitäisi tehdä Kristuksen tähden, ei oman mielihyvämme tai sen puutteen takia. Tämä auttaa välttämään riitoja.

Pyhän Johanneksen neuvot ovat hyvin käytännönläheisiä ja kuvastavat askeesin olevan myös osa arkista perhe-elämää. Avioparin ei koskaan tulisi uskoa kolmannen osapuolen syytöksiä toisistaan, eikä epäillä toisiaan syyttä suotta. Miehen tulee viihtyä kotona perheen kanssa ystäviensä sijaan, jos vaimo näin toivoo, eikä naisen tule olla mustasukkainen, nalkuttavainen tai vähätellä miehensä saavutuksia tai taloudenhoitoa. Miehen tehtävä on johtaa esimerkillä, luopua rahanhimosta ja korkean sosiaalisen aseman tavoittelusta, olla hellä, kohtuullinen ja osoittaa itsehillintää. Hänen tulisi ohjata vaimoaan omalla ylellisyyden kaihtamisellaan luopumaan koruista ja kalliista vaatteista, ja ohjata tätä todelliseen arvokkuuteen, joka ei kumpua teatraalisesta ylenpalttisuudesta. Talo tulee sisustaa siististi ja raittiudella. Yleisesti ottaen miehen pitää osoittaa, ettei nautiskele maallisesta ylenpalttisuudesta eikä tue sellaista. Jos avioparilla on taipumusta illanistujaisten järjestämiseen, pitäisi välttää kaikenlaista siveettömyyttä ja ylenpalttisuutta ja kutsua, jos mahdollista, joku hurskas köyhä mukaan, jotta perhekunta saisi Jumalan siunauksen.

Pyhä Johannes moneen kertaan myös korostaa, että avioparin kaikki omaisuus on yhteistä. Jos toinen on varakkaampi niin varat ovat siitä huolimatta yhtä lailla molempien.

”Vihkimisen jälkeen, ette enää ole kaksi vaan yhtä lihaa ja onko omaisuutenne yhä edelleen eroteltuina? Rahan himo! Olette tulleet yhdeksi persoonaksi, yhdeksi organismiksi ja yhä voitte sanoa ”minun omaani”? Tämä kirottu ja iljettävä lause tulee paholaiselta.”

Avioparin tulisi myös pidättäytyä siveettömän musiikin kuuntelemisesta ja tanssimisesta. Pyhä Johannes tiedostaa kuulostavansa joidenkin korviin kovin naurettavalta, mutta vakuuttaa heidän ymmärtävän hänen asiansa, mitä enemmän aikaa kuluu ja avioparin huomatessa kuinka edellä mainituista asioista nautiskelevat ihmiset elävät kuin juopot ja pikkulapset.

”Poista elämästäsi häpeällinen, rietas ja saatanallinen musiikki äläkä vietä aikaa tällaisesta paheellisesta viihteestä nautiskelevien kanssa”.

Sen sijaan hän kehottaa avioparia yhteiseen hengelliseen toimintaan. Näin avioliitto pysyy puhtaana pahoista vaikuttimista ja toteuttaa todellista merkitystään Jumalan siunaamana rakkauden siteenä ja pelastuksen välineenä.

”Rukoilkaa yhdessä kotona ja käykää Kirkossa. Kun palaatte kotiin, kyselkää toisiltanne rukousten ja lukukappeleiden merkityksiä. Muistuttakaa toisianne, ettei tässä elämässä tulisi pelätä mitään muuta kuin Jumalan loukkaamista. Jos avioliittonne on tämänkaltainen, täydellisyytenne kilpailee pyhimpienkin munkkien kanssa.”

Pyhä Johannes kuvailee sitä, kuinka avioliitto mystisesti kuvaa Kristuksen ja Kirkon liittoa, mutta tämä vertauskuvallinen ulottuvuus ei millään tavalla mitätöi aviollista rakkautta. Mies jättää isänsä ja äitinsä, joita rakastaa ja jotka antoivat elämän hänelle, liittyäkseen vaimoonsa. Tätä Krysostomos vertaa siihen, että Kristus tuli Isän tyköä maailmaan tullakseen yhdeksi Kirkkonsa kanssa. Näin yhdeksi lihaksi tuleminen avioliitossa myös kuvaa samaksi ruumiiksi tulemista Kristuksen kanssa Pyhässä Ehtoollisessa. Hän kuvaa miehen ja vaimon elämää samankaltaiseksi kuin seurakunnan elämää, jossa Hengen täyttämät ihmiset elävät keskinäisessä yhteydessä toinen toisilleen alistuen. Hän kertoo apostoli Paavalin korostavan rakkautta, sillä ”missä rakkautta ei ole, ei pelostakaan ole hyötyä”.

Pyhä Johannes tuo esiin, että Kristuksessa avioituminen on kuin hengellinen syntymä, joka ei tapahdu veren tai lihan halusta. Tämä ei kuitenkaan tee avioyhteyttä halveksuttavaksi kutsuen avioliiton halveksujia typeryksiksi. Hän kertoo hengellisen todellisuuden, Kristus Ylkänä, isän ja äidin jättäminen jne. kuvaavan myös avioliittoa. Paavali puhuu nimenomaan miehen liittymisestä vaimoonsa, juuri kyseisessä järjestyksessä, korostaakseen miehen velvoitetta rakastaa sitoen ja kiinnittäen hänet vaimoonsa. Hän tuo esiin, että vaimon kunnioitus miestään kohtaa kumpuaa miehen rakkaudesta vaimoaan kohtaan.

Lopuksi:

”Etsikääkää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan niin kaikki muukin annetaan teille. Minkälaisia tällaisten vanhempien lasten luulette olevan? …Yleisesti ottaen lapset omaavat vanhempiensa luonteenlaadun ja muotoutuvat vanhempiensa temperamentin mukaan, rakastavat samoja asioita, joita vanhemmat rakastavat, puhuvat samaan tapaan ja työskentelevät samoille päämäärille. Jos me ojennamme elämämme tällä tavalla ja huolellisesti tutkistelemme Kirjoituksia, me löydämme opetuksia ohjaamaan meitä kaikessa mitä tarvitsemme. Tällä tavalla kykenemme miellyttämään Jumalaa ja käymään tämän elämän läpi hyveessä sekä saamaan ne siunaukset, jotka Hän on luvannut Häntä rakastaville, joihin meidät, suokoon Jumala, katsotaan arvolliseksi Herramme Jeesuksen Kristuksen armon ja ihmisrakkauden kautta…”

”Vaimon tulee kunnioittaa miestään silloinkin, kun tämä ei ole rakkaudellinen ja miehen rakastaa vaimoaan, silloin kun tämä ei häntä kunnioita. Näin kummaltakaan ei puutu mitään, kun kumpikin on täyttänyt käskynsä, joka on kullekin osoitettu.

”Täten, meidän on mahdollista ylittää kaikki muut hyveet tulemalla hyviksi aviovaimoiksi ja -miehiksi.”