Ote Athos-vuoren matkapäiväkirjasta 9.6.2016 – kohtaaminen Vanhuksen kanssa

Iltapäivällä matkaamme erään Vanhuksen majalle, jossa meidät otetaan vastaan. Matkan varrella tiellä kasvaa luumuja ja marjapuita. Meidät johdatetaan sisään vierashuoneeseen, ja Vanhusta palveleva munkki tuo jotakin tarjottavaa, odotamme hetken.

Sitten Vahus tulee luoksemme. Kun hän astui sisään huoneeseen, hän toi mukanaan nöyrän, hiljaisen rauhan. Hänen herkkyytensä, isällisyytensä ja viisautensa ovat uskomatonta. Hän tarjoilee meille lukumia. ”Ottakaa, ottakaa!”

Vanhus alkaa puhua meille: ”Eräs isä on sanonut, että me elämme parasta mahdollista aikaa, sillä kaikki on jo valmista. Kaikki opilliset kysymykset on isien suusta sanottu niin hyvin, että kaikki on sanottu.

Pyhä Gregorios Palamas jatkoi samaa isien perintöä, hän ei uudistanut sitä. Isiein opetusta ei uudisteta, vaan sitä eletään.

Tarvitaan hyviä ajatuksia.

Kiusaukset opettavat meitä, ja puhdistavat meitä. Pienet kiusaukset ovat kuin ruohonleikkuri, joka tasoittaa päältä. Isot kiusaukset ovat kuin aura, joka kyntää maan ja juurii pois kaikki rikkaruohot, se puhdistaa. Siksi iloitsemme kaikissa kiusauksissa.

Me emme enää etsi totuutta, sillä Totuus on selvillä. Nyt täytyy enää elää Totuuden mukaan.

Kirkko on Jeesuksen Kristuksen ruumis – jos joku ei kuulu Kristuksen ruumiiseen, kuinka hän voi pelastua? Joa katkaiset sormen irti, se mätänee, mutta jos se on kiinni ruumiissa… vaikka kuinka syntinen ihminen, mutta jos hän on on Kirkon jäsen, on todennäköisyys olemassa, että hän pelastuu!”

Näin hän puhui meille. Sitten hän siunasi meidät, suuteli kädelle ja päälle ja painoi pääni rintaansa vasten, kuin isä. Sitten hän johdattaa meidät ulos, saattaa portille asti ja toivottelee kaikkkea hyvää.

”Syökää marjoja puusta”, hän kehottaa, ”Ottakaa, ottakaa…!”
Kun emme ota hänen mielestään tarpeeksi, hän ryhtyy itse poimimaan niitä meille. Lopulta lähdemme, mutta Vanhus jää seisomaan portille ja rukoilemaan puolestamme, kunnes olemme poissa näkyvistä

Juho Varpukoski