ISÄ SERAFIM ROSE, NIKOLAI BERDJAJEVIN OPISTA
Nikolai Berdjajevia (1874-1949) ei minään normaalina aikakautena olisi koskaan mielletty ortodoksikristityksi. Parhaimmillaan häntä olisi voinut kuvata gnostilais-humanistiseksi filosofiksi, joka ammensi inspiraationsa pikemminkin läntisiltä lahkolaisilta ja ”mystikoilta” kuin mistään ortodoksisista lähteistä. Se, että häntä joissain ortodoksipiireissä aina näihin aikoihin asti kutsutaan ”ortodoksiseksi filosofiksi” tai jopa ”teologiksi”, on surullinen heijastus aikamme uskonnollisesta tietämättömyydestä. Seuraavassa lainaamme hänen kirjoituksistaan. *
Katsoen halveksivasti ortodoksisiin kirkkoisiin ja ”historiallisen ortodoksisuuden luostarimaiseen askeettiseen henkeen” ja itse asiassa koko ”konservatiiviseen kristillisyyteen, joka – – ohjaa ihmisen hengelliset voimat vain katumukseen ja pelastukseen” Berdjajev etsi ”sisäistä Kirkkoa”, ”Pyhän Hengen Kirkkoa”, sitä ”hengellistä elämännäkemystä, joka 1700-luvulla sai suojan vapaamuurarilooseissa.” ”Kirkko”, hän uskoi, ”on edelleen vain potentiaalisessa tilassa”. Se on ”kesken”. Hän katsoi kohti tulevaa ”ekumeenista uskoa”, ”uskon täyteyttä”, joka yhdistäisi, ei vain eri kristilliset yhteisöt (sillä ”kristillisyyden pitäisi olla kykenevä tulemaan todeksi erilaisissa ilmenemismuodoissa Universaalissa Kirkossa”), vaan myös ”kaikkien harhaoppien osittaiset totuudet” ja ”kaiken nykyihmisen inhimillisen luovuuden – – uskonnollisena kokemuksena, jonka Henki pyhittää.” ”Uusi kristinusko” on tulossa, ”uusi mystiikka, joka on syvempi kuin uskonnot ja jonka tehtävä on yhdistää ne.” Sillä ”on olemassa suuri hengellinen veljeys – – johon eivät kuulu ainoastaan Idän ja Lännen kirkot, vaan kaikki ne, joiden tahto on suuntautunut kohti Jumalaa ja Pyhää, itse asiassa kaikki, jotka janoavat jonkin lajin hengellistä ylevöitymistä” – toisin sanoen ihmiset kaikista uskonnoista, lahkoista ja uskonnollisista ideologioista. Hän ennusti, että aletaan odottaa ”uutta ja lopullista Ilmoitusta”: ”Pyhän Hengen Uutta Aikaa [New Age]”. Näin hän herätti eloon latinalaisen munkki Joachim Fiorelaisen 1100-luvulla lausuman ennustuksen, jonka mukaan Isän aika (Vanha testamentti) ja Pojan aika (Uusi testamentti) antavat tietä lopulliselle ”Pyhän Hengen kolmannelle aikakaudelle.” ** Berdjajev kirjoittaa: ”Maailma liikkuu kohti uutta hengellisyyttä ja uutta mystiikkaa, jossa ei enää ole askeettista maailmankuvaa.”
Näillä super-ekumenistisilla fantasioilla ei selvästikään ole mitään yhteistä ortodoksisen kristinuskon kanssa, jota Berdjajev itse asiassa halveksui. Jokainen aikamme uskonnollisesta ilmapiiristä tietoinen ihminen voi kuitenkin huomata, että nämä fantasiat vastaavat yhtä keskeistä valtavirtaa nykyisessä uskonnollisessa ajattelussa.
+ + +
Hengellisen eksytyksen (prelest) käsite, joka on ortodoksisen askeettisen opetuksen keskeinen avain, on täydellisesti poissa protestanttis-katolisessa maailmassa, joka tuotti ”karismaattisen” liikkeen. Tämä selittää, kuinka niin ilmeinen eksytys voi saada sellaisen vallan nimellisesti kristillisissä piireissä. Se selittää myös sen, kuinka sellaisen ”profeetan” kuin Nikolai Berdjajevin mielestä on absoluuttisen oleellista, että ”Pyhän Hengen uutena aikana” ”ei enää ole askeettista maailmankuvaa.” Syy on selvä: ortodoksinen askeettinen maailmankuva antaa ainoat välineet, joilla ihminen – saatuaan kasteessa ja mirhavoitelussa Pyhän Hengen – voi todellisesti pitää yllä jatkuvaa Pyhän Hengen tavoittelua elämässään. Se myös opettaa, kuinka hengellisen eksytyksen voi huomata ja kuinka itseään voi varjella sen vaikutukselta.
Teoksesta Fr. Seraphim Rose, Orthodoxy and the Religion of the Future, xxxii; 143.
Suom. H. A. Saulamo.
* Lainaukset otettu teoksesta J. Gregerson, ”Nicholas Berdyaev, Prophet of a New Age” – Orthodox Life, 1962, nro 6.
** Ortodoksiset kirkkoisät jo varhain opettivat, että myös Vanhassa testamentissa ilmestyy Poika. Isä toimii aina Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Myös Jumalan ilmoituksen huipennus, Pyhän Hengen vuodattaminen Helluntaina, tekee tunnetuksi nimenomaan Pojan, ja Pojan kautta Isän. (Suom. huom.)