Kommentti Tomlinsonin skenaarioon aborttiteemasta

Nimimerkki ”arvo vai tasa-arvo” lähetti alla olevan tekstin, jossa hän kommentoi mtv:n sivustolla esitettyä Patrick S. Tomlinsonin skenaariota ja sen johtopäätöksiä koskien alkion arvoa ja abortin oikeutusta. Koska teksti on ansiokas ja sen voi kaikessa oleellisessa allekirjoittaa, julkaisen sen lähettäjän pyynnöstä poikkeuksellisesti nimimerkillä.

H. A. Saulamo


Kommentti Tomlinsonin skenaarioon aborttiteemasta

Patrick S. Tomlinson on Twitterissä kertonut, kuinka hän on kymmenen vuoden ajan kysynyt abortinvastustajilta erään kysymyksen. Kyse on yksinkertaisesta skenaariosta, johon on vain kaksi vastausta. Tomlinsonin mukaan kukaan ei halua valita vastauksista todennäköisintä, koska se tuhoaisi argumentin abortin vastustamisessa.

Tomlinsonin skenaario kysymyksineen esitettiin suomeksi käännettynä mtv.fi-sivustolla lauantaina 17.2.2018. Artikkelin oli toimittanut Maria Aarnio, jolta siis lainaan otteet Tomlinsonin Twitteristä. Vaikka kyseessä on poikkeuksellisen herkkä eettinen teema, en löytänyt artikkelista erityisiä jälkiä kriittisestä journalismista, tasapuolisuudesta puhumattakaan. Pikemminkin mukaan oli valikoitunut Twitter-tilin samanmielisten keskustelijoiden abortinvastustajiin kohdistuvia asenteellisia heittoja, jotka jätän omaan arvoonsa.

Aluksi kursiivilla itse skenaario kysymyksineen (otettu 18.2.):

”Olet hedelmällisyysklinikalla. Se, miksi olet siellä, ei ole tärkeää. Palohälytin alkaa soida. Juokset kohti uloskäyntiä. Kun juokset käytävää, kuulet lapsen huutavan oven toiselta puolelta.

Pusket oven auki ja löydät 5-vuotiaan lapsen, joka huutaa apua. Lapsi on huoneen toisessa nurkassa. Toisessa nurkassa näet säiliön, jossa on merkintä ”1000 elinkelpoista ihmisalkiota”.

Savu nousee. Alat köhiä. Tiedät, että voit napata mukaasi lapsen tai säiliön, muttet molempia, ennen kuin lyyhistyt savun hengittämisen vuoksi ja kuolet, etkä voi enää pelastaa ketään.

Säiliö ja lapsi painavat tasan saman verran. Vaikka irrottaisit säiliön pistokkeen ja ottaisit säiliön mukaasi, se kykenee silti pitämään alkiot elossa.

Mitä teet?

A) Pelastat lapsen

B) Pelastat tuhat alkiota

Ei ole olemassa vaihtoehtoa ”C”. C merkitsee, että te kaikki kuolette.”

Tomlinsonin esittämästä skenaariosta ja siihen liittyvästä kysymyksestä tulee mieleen erään nuoren miehen tarina. Hän haki aikoinaan siviilipalvelukseen ja joutui monipäisen lautakunnan eteen, jossa kivikasvoiset miehet (oli sotilasta ja psykologia) tarkkailivat hänen reaktioitaan esitettyihin kysymyksiin. Eräs kysymys kuului suunnilleen näin: Etkö olisi valmis vaikka väkivalloin puolustamaan omaa lastasi?

Nuorukainen koki, että on eri asia tehdä äärimmäisen pakon edessä jotain sinänsä ongelmallista kuin olla osallinen väkivaltakoneistosta ja sen ajatusmaailmasta – tulla osaksi tappokoneistoa, osaksi ongelmaa. Tämä oli hänelle niin luonnollista ja itsestäänselvää, ettei hän yhtäkkiä osannut pukea asiaa sanoiksi. Tällaisena hetkenä on ilmeinen vaara ajautua pelaamaan toisen peliä toisen säännöillä, jolloin voi vain hävitä. Kenties kysyjän perimmäisenä tarkoituksena olikin tietoinen harhautus.

Minä voin abortinvastustajana vastata Tomlinsonin kysymykseen suoraan ja rehellisesti senkin uhalla, etten hänen mielestään enää ole varteenotettava abortinvastustaja. Minä pelastaisin 5-vuotiaan lapsen. Miten tämä on mahdollista, jos puntarissa on vastapainona jopa tuhat alkiota? Paloivatko argumenttini Tomlinsonin liekeissä?

Yksi syyni on jo siinä, että mahdollisuuteni pelastaa kyseinen lapsi on ilmeisen hyvä. Sitä vastoin en tiedä mikä odottaa niitä tuhatta ihmisalkiota, sillä käsitykseni mukaan hedelmällisyysklinikoilla tuhotaan ihmisalkioita rutiininomaisesti suuria määriä. En siis edes kannata hedelmällisyyshoitoja samasta syystä kuin vastustan aborttia. Mihin minä nuo alkiot edes ”pelastaisin”? Minulla ei ole valtaa eikä välineitä palauttaa niitä sinne, missä ne saisivat toteuttaa olemassaolonsa tarkoitusta. Olettaako Tomlinson minun tekevän ”kettutytöt” ja vapauttavan ne luontoon? Vakuutan, että minua surettaa niiden kohtalo, mutta suren syvästi jo sitä alennustilaa, että ne koskaan päätyivät hedelmällisyysklinikalle johonkin säiliöön.

Tomlinsonin argumentaatio kiteytyy siihen onko alkio yhtä arvokas kuin syntynyt lapsi. Tässä on jutun juju, kuten hän itse toteaa: ”Kaikki, mitä tässä demonstroidaan, on, ettei niiden arvo ole sama kuin ihmislapsen. Siinä se, siinä koko pointti.” Toisin sanoen Tomlinsonin mukaan argumenttini aborttia vastaan on haihtunut savuna ilmaan, koska pelastaessani lapsen tuhannen alkion sijaan olen osoittanut, että alkiot ja lapset eivät ole minulle samanarvoisia.

Entäpä, jos tasa-arvo ei tässä asiassa ole lainkaan mikään pointti? Aikamme yhteiskunnalliselle ajattelulle ei ole täysin vierasta käyttää voimasanana tasa-arvoa, kun perimmäisenä tarkoituksena on riistää joltain sille kuuluva arvo. Tasa-arvoa on mahdollista käyttää harhaanjohtamisen välineenä ja jopa ideologisena lyömäaseena.

Näkemykseni mukaan alkio edustaa ihmispersoonaa, ainutlaatuista olentoa, joskin vasta varhaisimmassa tilassaan. Alkio on osallinen ihmisyydestä, eikä edes vajavaisesti, vaan nimenomaan alkiolle ominaisella tavalla. Ainutlaatuisuudessaan jokainen ihmisalkio on käsittämättömän arvokas itsessään, ei välineenä johonkin.

Argumenttini ei perustu millään muotoa ajatukseen, että alkio ja lapsi olisivat tasa-arvoisia, vieläpä punnittavalla tavalla, vaikka Tomlinson kuinka näin väittäisi. Minulle lapsi on lapsi ja alkio on alkio. Perimmäisenä argumenttina ei ole tasa-arvo, vaan itseisarvo, se jokin, joka alkiolta on jo hedelmöityshoidossa riistetty. Tasa-arvo on itsessään pelkkä välinearvo, jonka tehtävänä on puolustaa perimmäistä arvoa – itseisarvoa – ei riistää sitä. Kun sitä käytetään vastoin sen tarkoitusta, se itse alennetaan halpa-arvoiseksi nappulaksi armottomassa pelissä.

Ennen kuin Tomlinson lataa kovat piippuun ja kärrää alkioiden tilalle autokuormallisen eläviä sikiöitä, totean, että sekään käytännön ratkaisu, jonka tässä päivitetyssä skenaariossa joutuisin tekemään, ei muuta suhdettani aborttiin. Sen ei tarvitse. Eteeni aukeava eettinen valintatehtävä edustaa kaikessa hirveydessäänkin jotain aivan muuta kuin osallisuuttani aborttiklinikoiden institutionalisoituun kuolemakulttuuriin ja äärimmäiseen nihilismiin.

Kuinka voisin jättää kärsivän lapsen kuolemaan? Abortin vastustaminen ei edellytä, että ihminen on persoonallisuudeltaan häiriintynyt. En tee käytännön eettisiä ratkaisuja erityisessä abortinvastustajan ominaisuudessa saati pohtien sitä, minkälaisen karikatyyrin joku Tomlinson minusta niiden perusteella suvaitsee piirtää. Tuo lapsi on juuri sillä hetkellä minun lapseni, jonka edestä teen ratkaisun, olipa se ratkaisu ongelmallinen tai ei.

Joitakin vuosia sitten joku esitti ajatuksen mahdollisuudesta, että vanhemmat voisivat tehdä ”abortin” vielä tietyn ajan kuluessa lapsen syntymän jälkeenkin. En halua uskoa, että tähän koskaan mennään. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on Tomlinsonin kaiketi siirrettävä skenaarionsa synnytysosastolle.

nim. ”Arvo vai tasa-arvo”